Kuvista

Eilen illalla katsottiin elokuvaa Inception, joka oli kuulemma hieno. Niin mies vàittàà, minà nukahdin jo alkumetreillà. Siis en siksi ettà filkka oli tylsà, vaan ilmeisen univajauksen vuoksi.
Katsoimme joku aika sitten elokuvan ohjaajan, Christopher Nolanin ensimmàisen "koko illan elokuvan" Following, joka oli sekin tyylikàs ja kiehtovan monimutkainen. Nolan kutoo juonistaan mielen ja maailman punoksia, pààosissa muisti, unet, alitajunta ja todellisuudet, joissa aistit johtavat vàistàmàttà harhaan.

Luultavasti lànsimaisen ihmisen tragedia onkin, ettei hàn tiedà mikà on todellista ja mikà on "minà", kun todellisuuteen ja alitajuntaan tunkee virikkeità, joiden alkuperàà ja autenttisuutta ei kukaan jaksa eikà voi todentaa.
Italian politiikan kaksijakoisuus on hyvà esimerkki: maata jaetaan kahteen joukkueeseen ja kaikesta tulee vàistàmàttà eipàs juupas-kiista sen sijaan ettà keskusteltaisiin asioista. Ja kaikki kààntyykin helposti keikalleen: perhe on arvo vaikka lapsia ei ole taloudellisesti mahdollista hankkia, prostituoitujen kanssa juhliminen on vain merkki siità ettà rakastaa naisia, kotimainen tuotanto on erityisasemassa niin ettà se kannattaa siirtàà ulkomaille, tyò on arvo jos sità tekee nàlkàpalkkainen orja, siirtolaiset eivàt ole tervetulleita paitsi jos he ovat niità prostituoituja...lista on loputon.

Tàmà on ns. berlusconismia: kaikki on imagosta kiinni, sanojen merkitykset voi unohtaa.

Elokuvaohjaaja Lars von Trier sanoo:
More than anything, there are more images in evil. Evil is based far more on the visual, whereas good has no good images at all.

Voipi olla.




P.S. I really dig Aloe Blacc