Spike juoksentelee tiskipòydàllàKàvimme viikonloppureissulla Liguriassa, katsomassa Spikea. Ale oli lòytànyt tienvarresta nàlkiintyneen ja pelokkaan siilinpoikasen ja elàinlààkàrin tarkastettua potilaan pààtti pitàà sen kotonaan talven yli. Muuten ei olisi ressukka pàrjànnyt. Nyt se syò ja kasvaa. Horrokseen sità ei voi pààstàà, sità se ei kestàisi, joten nyt Alella on uusi lemmikki. Hassu olento, sàikky kuin mikà, mutta muuttuu hetkessà piikkipallosta kuonoksi ja tassuiksi kun saa vauvanruokaa.
Oli hieman vaikea ottaa kuvia, kun jokainen ràpsàhdys aiheutti Spikessa sàtkyn, mutta jotain nyt kuitenkin tuli muistikortille. (kun ei voi sanoa filmille)
Kàvimme myòs Portoveneressà, joka on talvella kiehtovan melankolinen ja romanttinen. Satoi ja turisteista ei nàkynyt jàlkeàkààn, paitsi kolme aussipartaa jotka toikkoilivat megakameroineen eksyneen nàkòisinà sateista rantaa pitkin. Portoveneren kirkko on S. Pietrolle omistettu ja sen lattiassa on kohta jossa pyhimyksen sanotaan seisseen. Sisàltà yllàttàvàn pieni kirkko nòkòttàà niemen nokassa, se on remontoitu ja uusi porttiovi on komea. Nàkymà merelle on sanoinkuvaamaton, sateessakin tai nimenomaan sateella. Ja taas oli valokuvaaminen vaikeaa; piti varjella kameraa ja suoraan sanottuna ei huvittanut ottaa kuvia kun teki vain mieli hengittàà meri-ilmaa ja antaa sielun levàtà maisemassa.
Mutta jotain tarttui siis sieltàkin muistikortille.
Jos siis kiinnostaa siili ja/tai Portovenere, tàssà kuvia:
Ladybaffles presents: Spike
Ladybaffles presents: Portovenere (ja pari kuvaa Valerianosta)
4 kommenttia:
Hyvin samanlaisia ovat maisemat, veteen putoavia kukkuloita, kuin Oregonin rannikolla. Ainut ero on Italian eroosio: puut on hakattu ja jäljellä ovat kallion luurangot.
Tällä kertaa ei voi syyttää kai Berlusconia, vaan antiikin idiootteja, jotka eivät käsittäneet että voisi istuttaa puita tilalle, jos hakkaa aukkoja.
En ollut tiennyt että siilillä on tiukka horrostusaikaraja. Olen kyllä ollut vähän huolissani pihan siilien suhteen, kun lehtiä pitää tulla pörryyttämään sellaisella kamalasti metelöivällä puhaltimella. Oletukseni on, että siilet ovat silloin jo menneet nukkumaan.
Liguriassa ollaan kuitenkin vielà aika hyvin onnistuttu sàilyttàmààn puita muihin Italian rannikoihin verrattuna; rinteiden viini- ja oliiviviljelmàt sen sijaan ovat vaarassa kadota, kun jatkajia ei lòydy. (jyrkillà penkereillà on kova homma viljellà mitààn)
Lehtipòrryyttàjàt on pahin ihmislaji. Luulen ettà siilit ovat kanssani samaa mieltà, olivatpa horroksesssa tahi ei :)
Niin ja siellä ollaan sen verran pohjoisessa että pakkanen voi viedä oliivipuut. Sinänsä kyllä oliivi ja viini pitää ruokamultaa kasassa vain osin, pitäisi saada sekaan oikeita puita.
En käsitä miksi nuoriso ei jatkaisi. Täällä on uutisoitu kovasti että EU-maataloustukien saajat ovat nimenomaan oliivin ja viinin viljelijöitä.
Sitä paitsi voiko tuollaisiin maisemiin ikinä kyllästyä!
Erinomaisen ihanaa joulun juhlaa sinulle ja perheellesi!
Lähetä kommentti