Turvattu tulevaisuus...

... uudella kissaystävällämme, joka sai tänään pikakasteessa nimen Mimì Mikan*. Myös minun tulevaisuuteni on turvattu: jos aion vanhempana olla aito "crazy catlady", on kissoja oltava enemmän kuin yksi.

Kävimme juuri katsomassa Mimìä eläinklinikalla, jossa se viettää vielä pari päivää, jotta ortopedi sanoo sanottavansa naulasta sääressä, siis otetaanko pois vai jätetäänkö. Sitten pääsee virkeä ja lihonut kissa kotiin.

Tänään monet italialaiset, erityisesti naiset, sanovat sanottavansa kaupunkien turuilla ja toreilla mielenosoituksessa, jonka paljonsanova iskulause on

"Se non ora quando?" "Vogliamo un paese che rispetti le donne, tutte".

( "Jos ei nyt, niin milloin sitten?") ("Haluamme maan, joka kunniottaa naisia, kaikkia naisia.")

Jo oli aikakin. Tai jo aikaa sitten. Tässä maassa kun miehillä on ihan oikeasti ylin valta käsissään ja julkisuudessa naisille tarjotaan absurdeja vaihtoehtoja: Haluatko perustaa perheen? Älä vaan mene töihin! Haluatko edetä uralla: Opiskele vain jos sinulla on siihen varaa, nopeammin onnistut jos myyt alastonkuvia ja seksuaalisia palveluja. Uralla tarkoitetaan tässä tapauksessa mitä tahansa, jopa poliittista uraa. Tai nimenomaan sitä.

Ja oikeassakin elämässä naiset tekevät todella vaikeita ratkaisuja: pallottelevat lapsiaan isovanhempien ja vähäisten hoitopaikkojen välillä, kestävät syrjintää työpaikan menettämisen pelossa, tekevät toista työpäivää kotitöiden parissa. Ainakin useimmat tuntemani miehet osallistuvat toki kotitöihin, mutta se tarkoittaa käytännössä vieläkin " naisen auttamista".

Moni sanookin että naisen asema on Italiassa palannut taaksepäin sitten kahdeksankymmenluvun, ja jotenkin minunkin oma mutu-viisarini kertoisi samaa. Voi kunpa tämä koko Berlusconi-jupakka toisikin edes jotain positiivista ja heilahtaisi koko yhteiskunta terveempään suuntaan. Tai ainakin tyttölapsille alettaisiin taas tarjota muitakin roolimalleja kuin takamuksen heiluttelu telkkarissa.

Ja sekopäisten kissamummojen tulevaisuus olisi turvattu.

* Mimì oopperasta La bohème, koska Mimìllä on siinä " gelida manina", siis kylmä kätönen. (Ihan ite keksin tuon) Ja koska kissa sanoi sen ensikerran tavatessamme "mimiii".
Ja Mikan, koska se tarkoittaa mandariinia japanin kielessä.
( tuon keksi mies, joka on oikea nippoloogi)
Niin tuli sekä vaivainen tassu että kissan väri ujutettua nimeen. Ja kumpikin, sekä minä että mies, voidaan kutsua kissaa haluamallamme tavalla.