Koti Pinolle

Pino löysi kodin. Kirjoitan tätä yhdellä kädellä, koska toisessa on n. 160 grammaa kissaa. En voinut hylätä vauvaa, joten nyt elämä on muutaman viikon ajan huolehtimista ja huolta.
Toivottakaa lykkyä, sillä sitä totisesti tarvitaan.

(Korjasin tuon painon, kun saatiin tarkempi vaaka. Onneksi kisu ei ainakaan ole alipainoinen, olin vähän huolissani kun ei ollut kunnon vaakaa. Nyt alkaa kasvukäyrän piirtely!)

4 kommenttia:

Lezzie kirjoitti...

Ihana että Pino sai hyvän kodin. Tosi suloinen pieni kisuli.

Ripsa kirjoitti...

Huokaus! Hienoa että päädyit tuohon ratkaisuun.

Maija on kesykissa ja usein vanhemmat kissa alkavat hoitaa pikkuisia. Pidän nyt peukkua sille. Nimittäin äiti-kissat opettavat hiekkalaatikon, suhteen ihmisiin, pyydystämiseen (siis hiiriä, ei lintuja!!!) ja kaiken tämän.

Meille käveli sisään pari vuotta sitten tismalleen Lidian näköinen pikkupentu, mutta Lidian alkaessa nuolla sitä ja pidellä sitä, pikkukissa kynsi Lidian pahanpäiväisesti ja sähisi ja puri, josta Lidia sai sitten hepatiitin.

Alakerran ei-niin-hyvässä kunnossa oleva poika haki pennun sitten ja sanoi että sen karkaaminen oli vahinko. Ei tiedetty vielä silloin sairaudesta, sitten se poika kissanpentuinen hävisi, eikä nähty häntä enää.

Iines kirjoitti...

Onneksi olkoon! Arvasin, että näin siinä käy. Lykkyä tykö vauvan hoitoon!

सारी kirjoitti...

Juu, eipä ollut paljon vaihtoehtoja. Vähän pelottavaahan tämä on, mutta ei tässä ehdi paljon pelätä. Univajausta lukuunottamatta tämä on kuitenkin aika hienoa ja ainutlaatuista.