Pino

..ei siis mikään pino, vaan Pino, nimi, joka tarkoittaa mäntyä. Taas yksi kissa, jota en voi pitää, vaikka niin kovasti tahtoisin. Pino löytyi eilen työpaikan parkkipaikalta, auton alta. Emo oli sen kai sinne hyljännyt tai luullut löytäneensä hyvänkin piilon vauvalleen.
Suuren pelastusoperaation jälkeen (operaatioon osallistui työkaveri Rita, joka kävi ostamassa kisulle pulverimaitoa ja käytti sitä jopa koe-reissulla eläinlääkärin osoittaman kissaäidin luona, joka valitettavasti ei suostunut sijaisäidiksi) Pino vietti yön meillä, nukkui, söi ja pissasi, tänä aamuna jopa pienen pieni kakka pirahti pepusta, joka on kuin hiiren peppu, mitenkään Pinon Kissa-arvokkuutta vähentämättä. Vauvojen kanssa nämä ovat niitä ilon aiheita.




Oletteko koskaan kuulleet vauvakissan kehräämistä?

Tänään iltapäivällä Pinon kohtalo ratkeaa. Kissasuoja lupasi ottaa sen, mutta vasta aukiolo-aikaan. (Olen alkanut tosin vakavasti pohtia sen adoptoimista, mutta ehkä työssäkäynti ja kahden tunnin välein syövä vauva  eivät oikein käy yksiin, kuten kaikki äidit tietävät. Harkitsen jopa sen kuljettamista mukaan oppitunneille...)


5 kommenttia:

Elisa kirjoitti...

Oi mikä ihanuus! <3 Toivottavasti Pino-vauva pääsee hyvään kotiin

Iines kirjoitti...

Voi miten liikuttava pikkuinen. Minulla olisi tilaa pikku Pinolle Kustin jälkeen. Menetys vaan oli niin kova, että etukäteen jo pelkäisi tulevaa eroa.

Minusta olet ihana ihminen, samoin se työkaverisi, kun pidätte pikkuisesta huolta. Luulen että tuommoinen käärö edistäisi hyvinkin oppimista. Vaan ehkä se kaipaa rauhallista unta. Voi mikä rääpäle.

Suvi kirjoitti...

ihana pikku kissuli! Toivottavasti koti löytyy.

Ripsa kirjoitti...

Minusta tuntuu siltä, että pystyt syöttämään sitä nuken tuttipullosta. Päinvastoin siis: opetat samalla oppilaille kaikki kissoja koskevat asiat ja heidän sanavarastonsa kasvaa. Kyllä sinun pitäisi nyt kyllä pitää kissa. Mitenkähän Maija suhtautuu siihen, onko vielä nähnyt?

Tässon nyt semmoinen asia jo meneillään kuin leimautuminen ja sen takia päätöksen pitää olla tosinopea.

Sari kirjoitti...

Kuten seuraavasta postauksesta selviàà, Pino asuu nyt meillà pysyvàsti. kuljetan sità mukanani, tyònantajan kehotuksesta. pino nukkuu kuitenkin koko ajan ja syòtòt voi osuttaa "vàlitunnille".
sità paitsi hoitajia lòytyy, ihan liikaakin...