Pino kuvina

Action cat: sohvan selkänojalla on kiva juosta edestakaisin
ja räppäistä silloin tällöin istujia niskaan.

Sama ilman salamaa.

Nenä on ruokailun jäljiltä hieman nuhruinen.

Töpötän.

Nenä on pesty ja nukuttaa.
Maijan ja Pinon yhteiselämä on sujunut varsin kivuttomasti. Ne juoksentelevat ympäriinsä (eihän minulla tietenkään ole yhtään kuvaa aiheesta) ja syövät vuorotellen toistensa ruokia. Välillä hirvittää Maijan tassunläpäisyt, mutta koska Pino tuntuu pelkästään nauttivan riehumisesta, olen vain pari kertaa "pelastanut" sen vähän liian rajusta leikistä.
Ehkä näin viikonloppuna saan aikaiseksi kronikoida enemmänkin kissojen edesottamuksia, katsotaan nyt.

9 kommenttia:

Iines kirjoitti...

Pino on kaunis kissa! Sillä on pitkät raajat ja kirkkaan siniset silmät. Minusta täällä maatiaiskissoilla on aina vihertävät silmät. Onkohan Pinossa joitain erikoisia kissarodun juuria?

Ripsa kirjoitti...

Iines,
minä kyllä luulen että sinisyys johtuu vielä pentumaisuudesta. Onhan ihmisenlapsellakin ensin siniset silmät!

Sari, olen ruvennut ajattelemaan että Lidian hiirileikeistä ynnä muista pitää ottaa kuvat salamalla. Usein se vain tulee epäskarpiksi.

Et saanut sun siskon filmiä Pinosta?

Ripsa kirjoitti...

Eiku piti tsekata. En katsonut noita isompia kuvia ennen.

Luulen että salamasta johtuu tuo sinisyys. Nimittäin näyttää siltä että silmien mustuaiset ovat siniset. Se iiris on enemmän kyllä ruskeanvihreä väriltään.

Sari, meillä oli pikkuinen Lidia ja iso Allu yhdessä pari vuotta, Lidia vasiten uhitteli isolle kissalle, ja yksi wham, ja neito oli läiskäytynyt seinään! Mutta Lidia oli kyllä silloin jo aikuinen, niin että siinä on voinut olla reviirijuttu takana.

Käsittääkseni kun tulee pentu taloon, niin vanhempi on se joka määrää.

Ciacy kirjoitti...

Voi ihana tuo tòpòtàn kuva. Pino nàyttàà siinà aivan pehmolelulta :D

Jael kirjoitti...

Kävin katsomassa koko Pinon tarinan.Ihanan hellyttävä ja mikä onni sillä että pääsi hoitoosi.

सारी kirjoitti...

Kaverit naamakirjassa voivat katsoa elokuvatrailerin, jossa sankarikissamme on pääosassa. Yritän saada julkaistua sen täälläkin.

Silmät ovat, kuten Ripsa sanoi, noin siniset vain salaman vuoksi. Ne ovat muuttumassa vihertäviksi.

Luulen, että Pinosta tulee aika isokokoinen, ainakin suurempi kuin Maija. Katsotaan sitten miten valtataistot kehittyy...nyt Maija on aika ylivoimainen. Vielä.

Iines kirjoitti...

Ok, uskon silmäjutun, mutta siis, eikö ole olemassa kuitenkin myös jokin sinisilmäinen kissarotu? Oliko se norjalainen metsäkissa vai jokin ragdoll?

सारी kirjoitti...

Juu, on kai niitä sinisilmäisiä muitakin kuin siamilaiset.

nenja kirjoitti...

Voi Pino <3 Kuulostaa niin tutulta tuo arki kissanpennun kanssa. Meillekin tuo nuorempi tuli hieman liian nuorena, ehkä parin kuukauden iässä ja on ihmisen kasvattama noin kuukauden ikäisestä. Ihan hyvin se on käytöstavat oppinut, mutta sellainen karvamainen kangas (jollaista on itselläni yhdessä takissa) saa tuossa aikaan kiihkeän koprittelun, voimakkaan kehräyksen ja nenän sekä suun painamisen kankaaseen. Jokin vaihe on siis jäänyt kehityksessä kesken. Tuo tykkää myös hakeutua mieluiten kaulalle sylissä ollessaan ja on toddella luottavainen ihmistä kohtaan ja myös koiria, yleensäkään tuo ei ymmärrä pelätä juurikaan mitään. Silmät muuttuivat sinisestä vihertäväksi ehkä neljän kuukauden iässä. Hyvää jatkoa sinulle Pinon kanssa :)