Myöhään itsenäinen

Meni tuo Suomen itsenäisyyspäivä ohi ihan tavallisena työpäivänä. Jossain vaiheessa, ehkä tuntirekisteriä kirjoittaessa, huomasin päivämäärän ja hiljaa mielessäni toivotin Suomelle onnea.
Illalla jätin Linnan juhlatkin katsomatta. Tänään olen kuitenkin paikallisen pyhän vuoksi kotona ja ajattelin vilkaista löhöilyn lomassa pikakelauksen mekkokavalkadia, jos huvittaa.

Bensa kallistui. Näin tämä uusi "verta ja hikeä"-hallitus alkaa vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Eläkeikääkin lisätään niin, että luultavasti tällä menolla eläkkeelle lähdetään lopulta vain jalat edellä. Ei se nyt niin kauheasti itseäni hirvitä, toivon tekeväni töitä mahdollisimman pitkään. Maalaisjärkeni ei vaan oikein ymmärrä miten hälyttävän korkeaa nuorityöttömyyttä hoidetaan korottamalla eläkeikää. Ja miten kulutusta lisätään viemällä tuhkatkin pesästä. Mutta en olekaan hallitus, jonka päätehtävä on pelastaa euro, ei ihmisiä. Jotenkin tuntuu, että ihmisillä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta löytää edes hiukan itsenäisyyttä. Italiaksi palkansaaja tai alainen kääntyy sanaksi dipendente, siis riippuvainen. Aika riippuvaisia ihmiset ovatkin työnantajistaan, kun sosiaalinen turvaverkko on jokaisen perheen omassa taskussa.

Meidän perheen kuopus, Pino, (aka Lu Bu) kasvaa ja kukoistaa. Se alkaa tajuta sanaa "ei" ja joskus jopa tottelee. Tuntuu olevan luonteeltaan varsin itsepäinen ja ovela. Jos kielletään nousemasta pöydälle tuolin kautta, keksii heti jonkun muun tavan nousta ronkkimaan ihmis-asuinkumppanien ruokalautasta. Varkain hiippailu osoittaa, että se tietää vallan hyvin olevansa kielletyllä apajalla, mutta itsepintaisen ahnaana Pino ei saattaisi millään jättää mitään syömäkelpoista rauhaan. Kun ei se jätä mitään syömäkelvotontakaan rauhaan: vessapaperi, teepussi, (ks.kuva) tai melkein mikä vaan saa Pinon metsästäjän vaistot esiin. Nytkin se murisee teepussia suussa roikottaen (niin, kissatkin murisee) kävellen ympäriinsä samalla pedon arvokkuudella kuin savannin leijona gaselli suussaan.
Ja sitten hypitään ja järsitään ja juostaan - Maija kiinnostuneena yleisönä. Maija ja Pino tuntuvat löytäneen jonkinlaisen perustasapainon (melkein kirjoitin "kauhun tasapainon"). Välillä riehuvat ja leikkivät yhdessä, välillä kumpikin touhuaa omiaan. Ja melkein nukkuvat yhdessä, Maija pitää aina pienoista välimatkaa liian innokkaan Pinon tassuista.

Aamiasteepussi uusiokäytössä taitavan varkaan tassuissa

Meillä ihmisillä on kohta joulu, ja se on kivaa. Herkkuja suunnitellaan jo. Ehkä lattialla riepotettu teepussi ei kuitenkaan ole ensimmäisenä ruokalistalla.
Pitää mennä kuitenkin pelastamaan se, kun Pinolla on jo näköjään uusi saalis:  miehen fleecetakin helmanauha kiristysnappuloineen,  jossain vaiheessa saalistettu ja siten leluksi ansaittu.