(suomeksi luullakseni jotain sellaista kuin 'olipa kerran yksinkertainen(?) nainen')
Olen nyt olevinaan oikea kyldyyri-ihminen ja laitan otsikoksi venäläisen Nika-palkinnon voittaneen elokuvan nimen. Oikeasti tietämykseni riittää ainoastaan siihen, että luin jonkun näyttelijöistä joutuneen hieman hankalaan asemaan, kun häneltä kyseltiin mm. sitoutumisesta Putinin vaalikampanjaan.
Ihmettelen vaan, miten asiat oikeastaan ovat vanhalla venäjällä; kuulen monen kertovan poliittisen tilanteen olevan tulenarkaa pahempi(tosin milloin siellä nyt on ihan onnelassa oltu) ja sananvapauden kiikkuvan maailmantilastojen hännillä.
On kummallista, miten tietämätön sitä voi olla entisen naapurimaan asioista. Viimevuosina olen kuullut Venäjän uutisia lähinnä vain mutu-uutisina tutuilta, jotka ovat siellä käyneet (yleensä työasioissa) tai oppilailta, jotka ovat joskus asuneet venäjällä.
Huomaan myös olevani aika tietämätön ihan perus-maantiedossa: mitä maita sitä oikeastaan syntyikään Neuvostoliiton hajottua? Millaisia maita ne ovat? Miten siellä eletään? Nolottaa, kun vaikkapa ex-oppilaani Masha on minulle 'jostain venäjältä' ja sitten tajuankin että hän on kansalaisuudeltaan jotain ihan muuta. (Enkä nyt enää edes muista mistä)
Kaikki tämä tuli mieleen eilen, kun töissä huviksemme loihimme laulamaan eri maiden kansallishymnejä enkä muistanut ennen niin tuttua venäjän hymnin melodiaa. Milloin Itä-Eurooppa katosi aivojeni kartalta?
Mutta onhan se niinkin, että hajanaisia on suomenkin kartat muiden ihmisten päissä:
Eilen työkaverini sanoi (taas), että kun puhun suomea, hänestä kuulostaa siltä että keksin sanoja omasta päästäni. Siltähän se kuulostaa, kun joku puhuu kieltä jota ei ymmärrä. Yksi uusista opiskelijoistani osasi sanoa 'ravintola', oli käynyt Hesassa pari vuotta sitten. Puhui sitten jotain kylmästä ilmasta ja minä kehuskelin viime kesän helteillä. (Ettei aina vaan jankutettaisi siitä miten kylmä meillä on) Ja päivää ennen Brightonilainen tenttaattori* kertoi opettaneensa suomalaisia kalastajia. (Vähän epäilytti olisiko sittenkin ollut kyseessä norjalaiset, mutta voihan se olla että ihan suomalaisia olivat. ) Olivat kaikki kuulemma niin pitkiä ja niinpä hän kysyi onko suomalaiset kaikki pitkiä, johon minä tietysti sanoin, jotta...ööö...en minä mutta kai ne muut. Eilen joku kysyi minulta risteilyista Norjan vuonoissa. En yllättäen tiennyt sanoa paljon mitään.
Pitää vaan muistaa oma tietämättömyytensä, kun muut tuntuvat kysyvän outoja.
*oppilaiden jokakeväinen tentti meni hyvin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti