Kypsyy hitaasti mutta varmasti

Nimittäin muutos. Missäköhän kuulin ihan äskettäin jonkun sanovan, että muutos on ainoa varmuus. Jos suhtautuu muutokseen kiinnekohtana, ainoana varmana asiana elämässä, välttyy siltä ahdistukselta jota suurin osa ihmisistä kokee huomatessaan, että taas jotain on toisin.

Itse ajattelen nyt lähinnä sitä vaikeasti määriteltävää kokonaisuutta, jota sanotaan poliittiseksi ilmapiiriksi. Saapasmaassa muutoksesta on tullut mantra, johon sisällytetään kaikki ne suuret toiveet asioitten parantumisesta kun asiat eivät voi enää paljon huonommin mennä. Jos ollaan pohjalla, muutoksen on pakko olla liikettä parempaan.

Valitettavasti asiat voivat vielä mennä huonommin. Työttömiä voi olla enemmän. Hallinto voi olla vielä tehottomampaa. Vielä on teollisuuden aloja, joilla voi mennä huonommin, vielä yrityksiä jotka voidaan siirtää veroilta karkuun.
Väkivaltaa voi olla enemmän (ks. Barcelona, Ateena).

Lazion maakunnan hallinto erosi (joutui eroamaan), kun kävi ilmi että julkisista varoista eri ryhmittymille maksetut tuet olikin käytetty omiin ökyily-harrasteisiin: juhlimiseen, autoihin ja huviloihin.
Tosin päätuhlaajaksi nimetyn herran mielestä julkiset varat lakkasivat olemasta julkisia siinä sivauksessa kun ne kilahtivat puolueryhmien kassoihin; sen jälkeen ne olivat automaattisesti jokaisen yksityisessäkin käytössä "kun ei tehty mitään laitonta". Jos jotain laitonta nyt sitten tehtiin, se tullee ilmi sitten kun on tutkittu syyttäjien toimesta. Asiasta noussut skandaalinkäryinen oikeusjutuksikin äitynyt hallintokriisi taisi kuitenkin olla enemmänkin seurausta yhden puolueen (sattumoisin juuri Berlusconin puolueen) sisäisistä ristiriidoista ja "koston kierteestä". Ei siis niin että joku olisi huolestunut varojen käytön huonosta kontrollista tai epäeettisyydestä.
Julkiseen häpeään saatetut politiikot eivät vain osaa hävetä. "Tein vain mitä muutkin. Ja jokatapauksessa kaikki mitä tein oli laillista."

 On siis ajateltava, että kyseessä on vain jäävuoren huippu. Ja että jäävuori on Himalaja.

Ei hyvältä näytä. Mutta jotain muuttuu, pakostakin.

(Tuli muuten tuosta  lauseesta " ei hyvältä näytä" mieleen surullinen muisto Estonian uppoamisesta. Radiokutsussa sanottiin: "todella pahalta näyttää nyt tässä". Se jäi mieleen. )
(Ei tässä missään titanicissa olla kuitenkaan, tai estoniassa. Ehkä kuitenkin vaan risteilyaluksessa, joka karauttaa karille kapteenin ja miehistön  lähtiessä livohkaan)

2 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Sari,

muistan olleeni hämmästynyt sen maan vastakohtaisuuksista. Ensimmäiseksi tuli kaiken tavaton kauneus. Myös ihmisten. Arkkitehtuuri ei Firenzen jälkeen ole pohjoisen katsojan mielestä missään enää ihan kohdallaan.

Sitten tulin kävelleeksi esikaupungissa jossa on konepajoja, pienempää teollisuutta. Istuin Santa Spiriton upeassa kirkossa, menin ulos, tuli raekuuro ja sukelsin pieneen ravintolaan, jossa oli todella köyhän näköisiä ihmisiä. Sain juoduksi kupin kahvia, sitten ne ihmiset katsoivat minut ulos.

Ei ollut yhteistä kieltä, en ollut eksynyt, mutta tiedän mistä oli kyse: minä olin ilmiselvästi etuoikeutettu pohjoisen ihminen, joka tuli pällistelemään köyhyyttä.

Sitä en kyllä arvannut niin suoraan näkeväni. Ihmisten pitäisi ymmärtää että köyhyys on tarkoituksellinen tila ja johtuu yhteiskunnan rakenteesta. Mutta kyllä sen yhteydessä yleensä aina löytyy korruptiota sieltä ylärakenteesta.

Jäin miettimään lopuksi matkaa sitä, miten kauneuden ohella voi olla surkeutta. Ajattelin miten Medicien kappeliin on ollut varaa. Kalliit kivet olivat peräisin jostain Egyptistä asti.

Arkitehti kirjoitti...

Lazion aluehallituksen edesottamuksista on ainakin se etu, että perhettämme kohdanneet täit tuntuvat oikeastaan aika harmittomilta loisilta.

Olen unohtanut käydä blogilistalla, ja siten myös täällä. Laitoin syötteesi nyt parempaan paikkaan.