Varakkaan kotirouvan muotokuva

Moninaisesta oppilasjoukostani erottuu selkeästi alaryhmä 'varakkaat kotirouvat'.

Varakas kotirouva on keski-ikäinen, joskus työelämässä ollut, lähes täysi-ikäisten lasten äiti.
Harrastukset ovat pyörimistä jonkinlaisen Sex and the City-simile ystäväjoukon touhuissa: shoppaillaan, käydään elokuvissa ja syömässä. Joskus tehdään jotain miehen ja lasten kanssa, mutta useimmiten lyhyet viikonloppumatkat tai illalliset sukulaisilla haiskahtavat velvollisuudelta. Ystävien (jotka hekin ovat varakkaita kotirouvia) seurassa voi oikeasti rentoutua.

Televisiota varakas kotirouva katsoo paljon, mieliohjelmia ovat lähinnä rikossarjat ja poliisi-teevee. Kauhistuttavat rikokset, mieluiten murhat, kiehtovat ja värähdyttävät. Joka päivä varakas kotirouva harrastaa myös pakonomaista liikuntaa. Jos salille ei mennä ystävien kanssa, on juostava, jumpattava uimahallissa, zumbattava. Myös rusketusta, hiuksia, kynsiä on hoidettava päivittäin. Kun ystävien kanssa ollaan vaatekaupassa, kaiken on oltava täydellistä. Varakas kotirouva haaveilee rintojen kohotusleikkauksesta, muttei ole uskaltanut tähän asti tehdä muuta kuin ottaa muutamia piikkejä ylähuuleen, kulmiin, poskiin.

Kieliä varakas kotirouva harrastaa siksi, että haaveilee paluusta entiseen elämäänsä työssäkäyvänä, itsenäisenä naisena. Oikeasti varakas kotirouva maksaa kielitunnit saadakseen jakamatonta huomiota.
Yksityistunneilla voi kertoa jollekin itsestään kaiken, ja toinen kuuntelee, korjaa kielioppivirheet mutta ei tuomitse.


Huom. tämä kirjoitus ei kuvaa ketään yksittäistä oppilastani

2 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Sari,

en usko että olen olioon törmännyt koskaan.

Kun opetin olin maalla ja useimmiten kielitunnit piti järjestää keskellä päivää, niin että emännät ja isännät ehtivät mukaan.

Sitten iltatunnit työn jälkeen ja väsyneenä. Silti päällimmäiseksi oppilaista iloinen halu päästä eteenpäin ja oppia - sama koski myös muita oppiaineita kuten kirjallisuutta, elokuvia, näytelmäharjoituksia, koko hienoa skaalaa, joka teki tämän opettajankin onnelliseksi.

Joskus oppilaina oli koko perhe, hyvässä lykyssä enoja ja tätejä myöten.

Sari kirjoitti...

Kuulostaa kotoisalta!