Eilen illalla katselimme parvekkeelta perinteistä ilotulitusta; perinteistä siksi, että läheisessä puistossa on aina toukokuussa "Festa de l'Unità", siis vasemmisto-festari.
(Sen järjestää Ds(democratici di Sinistra) ja l'Ulivo.)
Se on kesän alkulaukaus, tai ainakin minä miellän sen niin.
On lämmintä, melkein kuumaa ja puistossa alkaa konsertit ja linnut laulaa aamusta iltaan ja voin pyöräillä capri-housuissa. (Sortsit on meikäläisen rakenteella rumat)(voi tosin olla pinocchiotkin,( pinocchietto) kuten capri-housuja täällä myös kutsutaan.)
Kesän kunniaksi on myös uusi hallitus kasassa ja presidentit valittu joka huoneeseen. Jokohan politiikot jaksaisivet aloittaa työnteonkin yli kuukauden valintasirkuksen jälkeen? Täytyy kyllä sanoa, että Italiassa kunnioitetaan iäkkäitä vähän liikaakin, kun 60-vuotias näyttää olevan liian nuori esim. tasavallan presidentiksi. Ukkoutuva maa tarvitsee ukkoutuvan johdon?
Olen varsin sekavassa mielentilassa, joten punaista tai minkään muunkaan väristä lankaa on turha etsiä tästä tai viimeisimmistä postauksista. Puolustaudun sillä, että olen jo matkakuumeessa (saavun heinäkuussa Suomeen) ja muuttokuumeessa (saattaapi olla että vaihdamme asuntoa jopa ennen heinäkuuta)
Siis kuumuus ja kuume on nostanut aivojen lämpötilan yli kriittisen astelukeman ja neuronit ei toimi...
Täältä tähän.
1 kommentti:
Minä olen ehdottanut että shortseja saisivat pitää vain torpparit ja lapsenraiskaajat, niin että polttomerkki jäisi näkyviin
Lähetä kommentti