tuulista vedenselkää
silitän ja soudan
emmä pelkää emmä pelkää
kuivaa tuohitaulaa
metsästä noudan
tuli laulaa tuli laulaa
pimeä nyppää olkapäästä
runotorstai
tuulista vedenselkää
silitän ja soudan
emmä pelkää emmä pelkää
kuivaa tuohitaulaa
metsästä noudan
tuli laulaa tuli laulaa
pimeä nyppää olkapäästä
4 kommenttia:
Muinaissuomalaisen runouden teemoista tykkäävänä huokaan ja virnistän ja lauleskelen.
Ensin ollaan rohkeasti järvellä, sitten metsässä -- perinteinen suomalainen kesämaisema. Lopuksi istutaan illan hämärtyessä nuotion äärellä ja selkänahkaan tiivistyy pimeä, kylmä yö.
Oikein kiva teksti. Ihanan tehokas. Kiitos.
Keinuva rytmi, hyviä kuvi, vahva lataus.
Teo:Kiitos kiitos. Kun noin arvovaltaisesta suusta tulee...
(enkös minä vasta jossain toisessa blogissa nähnyt teikäläistä jumalaa? ilmestys, ja kahdesti samana päivänä!)
Tui: kiitos, kun ei oikein lähtenyt muuten käyntiin, niin piti rytmiä etsiä. Tämä runotorstai on kyllä oiva idea, varsinaista voimistelua. Ihan tuntuu siltä, kuin jotain pientä vetreytymistä olisi havaittavissa, vaikka tottumattomuudesta on "lihakset maitohapoilla".
Hauskaa jos aiheet saavat tarttumaan "kynään" - tuntuu hieman ei-runolliselta sanoa runojen yhteydessä naputtamaan näppistä - ja luomaan uusia tekstejä.
Aiheita voi ehdotella!
Lähetä kommentti