Pimeän käsi (laulu)

tuulista vedenselkää

silitän ja soudan

emmä pelkää emmä pelkää

kuivaa tuohitaulaa

metsästä noudan

tuli laulaa tuli laulaa


pimeä nyppää olkapäästä

on sen sormet ikijäästä


runotorstai

4 kommenttia:

theokratie kirjoitti...

Muinaissuomalaisen runouden teemoista tykkäävänä huokaan ja virnistän ja lauleskelen.

Ensin ollaan rohkeasti järvellä, sitten metsässä -- perinteinen suomalainen kesämaisema. Lopuksi istutaan illan hämärtyessä nuotion äärellä ja selkänahkaan tiivistyy pimeä, kylmä yö.

Oikein kiva teksti. Ihanan tehokas. Kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Keinuva rytmi, hyviä kuvi, vahva lataus.

सारी kirjoitti...

Teo:Kiitos kiitos. Kun noin arvovaltaisesta suusta tulee...
(enkös minä vasta jossain toisessa blogissa nähnyt teikäläistä jumalaa? ilmestys, ja kahdesti samana päivänä!)

Tui: kiitos, kun ei oikein lähtenyt muuten käyntiin, niin piti rytmiä etsiä. Tämä runotorstai on kyllä oiva idea, varsinaista voimistelua. Ihan tuntuu siltä, kuin jotain pientä vetreytymistä olisi havaittavissa, vaikka tottumattomuudesta on "lihakset maitohapoilla".

Anonyymi kirjoitti...

Hauskaa jos aiheet saavat tarttumaan "kynään" - tuntuu hieman ei-runolliselta sanoa runojen yhteydessä naputtamaan näppistä - ja luomaan uusia tekstejä.

Aiheita voi ehdotella!