Miksi italialainen huumori on typerää

Kun esikoinen oli n. kolmenkuukauden ikäinen vattumato, nauroi hän ensimmäistä kertaa elämässään ääneen. Muistan tilanteen hyvin, käärin lastani esiin toppahaalarin kätköistä ulkona vietettyjen päiväunien jälkeen ja siinä ohessa höpötin kaikenlaista hömelöä ja söpöä, kuten kaikki äidit. Pipon pois vedettyäni laitoin sen naamani eteen ja leikin piilosta, hihkaisten "no hei!" joka kerta, kun näytin naamani pipon takaa. Ja lapsi nauroi ääneen. Tätä leikkiä jatkui noin vartti, kutsuin isänkin todistamaan lapsen riemua.

Se mikä vauvaa nauratti, oli yllätys. Ja yllätys on se, mikä naurattaa täysikasvuistakin. Meille vain ei riitä kurkistus pipon takaa, tarvitsemme vähän monimutkaisempia ärsykkeitä yllättyäksemme.
Yllätys voi olla ennustettavan tapahtuman yllättävä käänne, esim. kävelijä kaatuu ennalta-arvaamatta; yllätys voi olla jonkin salassapidettävän asian ennalta-arvaamaton paljastuminen, ns. housut alas-tilanne. Jotta yllätys onnistuu, on yllätettävällä oltava jonkinlainen ennakkokäsitys siitä, miten asiat 'normaalisti' sujuvat, jotta 'normista' poikkeava yllättäisi.

Huumori voi olla hyvin yksinkertaista, kulttuurista ja kielestä riippumatonta. Tällöin ennakkoasetelmana käytetään jotain, joka on yleisesti kaikkien tiedossa. Mitä hienovaraisemmasta huumorista on kyse, sitä monimutkaisempiin ennakkokäsityksiin yllätys pohjautuu. Esim. imitointi perustuu siihen, että yleisö tuntee imitoinnin kohteen; poliittinen satiiri perustuu siihen, että tiedämme mitä politiikassa tapahtuu ja keitä poliitikot ovat.

Siksi muiden kieli-ja kulttuuripiireihin kuuluvaa huumoria on usein vaikea ymmärtää. Ja siksi EI ole totta, että italialainen huumori on typerämpää kuin vaikka englantilainen (näin kuulen joskus väitettävän). Väärinkäsitys johtuu siitä, että esim. televisiosta näkee vain tietynlaisen huumorin, jos ei ymmärrä kieltä; sarkasmi tai ironia menee täysin ohi, kun taas paljon ilmeisempi, (ehkä typerämpi) huumori ei vaadi kielen tai kulttuurin syvää tuntemusta. Sen vuoksi minustakin luultavasti tuntuisi Saksassa, että huumori on tosi onnetonta, koska en ymmärtäisi sitä hienovaraisempaa, ironisempaa ja monimutkaisempaa huumoria.

Englantilaista huumoria ylistetään usein Suomessa, mutta vain siksi, että sitä ymmärretään myös sen hienovaraisimmissa muodoissaan. Muistattehan Benny Hillin? Ajatelkaa, jos vain hän olisi meille englantilaisen huumorin symboli. Ei taitaisi kovin moni kehua englantilaista huumoria "niin älykkääksi"...

Lisäys 9/11: Tässä linkki, joka olisi pitänyt löytää jo eilen.... (kiitti vihjeestä). Ainakin minut se sai hyvään alkuun tänä aamuna.

7 kommenttia:

Arkiterapeutti Kops kirjoitti...

Santa Madonna!!!

Käypä lukemassa mitä just pistin blogiin samaan aikaan kun päivitit omasi... Telepatiaa?

Vattumato - hahaha!

Petja Jäppinen kirjoitti...

Minäpä kerron tarinan, jonka tätini kertoi minulle. Muistan itse tämän tapahtuman hyvin hämärästi, mutta muistan sen kyllä, joskin tilanteen huumorin oivalsin vasta hieman myöhemmin.

Oli joulu.
Olin totutellut silloin lihana olemiseen noin kuusi vuotta.
Lähiseudun suku kokoontui meidän pöytämme ääreen, sillä meidän pöytämme ääreen mahtui koko Turunmaan siirtokunta.
Ruuan jälkeen perheen kolmas sukupolvi, johon minäkin kuuluin, poistui pöydästä, mutta vanhemmat jäivät pöytään seurustelemaan punaviinin äärelle.
Olin ilmaantunut pöydän päähän ja sanonut
”Anteeksi, saanko puheenvuoron?...
Olisitteko ystävälliset ja kuuntelisitte hetken...
Suonette anteeksi mutta minulla olisi asiaa joka edellytäisi välittömiä toimenpiteitä...
Anteeksi, mutta voisitteko te todellakin olla hetken hiljaa....
Kiitos. Kuusemme on tulessa!”

Ja itse asiassa; muistanko minä tämän oikeasti, vai luulenko muistavani, koska tätini on kertonut tämän minulle ainakin 15 kertaa, aina yhtä ilahtuneena.

Ja taas kirjoitin niin pitkä vastauksen, että julkaisen tämän ja huomisen päivän aikana omalla blogillani.

Sari kirjoitti...

Kops vaan, telepatia toimii! :)

Jäppinen, ihailtavat käytöstavät sinulla! Hauska juttu.

Sari kirjoitti...

Olen huomannut, että vimeaikoina minulla menee näppäillessä ä:t ja a:t sekaisin. Huolestuttava kehityssuunta. Pian varmaan jätän pisteet puheessakin pois.

Arkiterapeutti Kops kirjoitti...

Ooh, Jäppinen oli ihana jo pienenä!

Sari, Tikun nokassa - blogi linkitti sinut ja minut ja kirjoitti itsekin huumoripostauksen. Suosittelen.

Petja Jäppinen kirjoitti...

Panin nyt
tammalla tasaiset koivet,
joka koivelle oravan,
oravalle yömyssyn
yömysylle maniskan.

Leonoora kirjoitti...

Nauru tarttuu, vieläkin kuuluu korvissa tuo videon lapsen aito ja raikas ääni. Ilmeisen huumorin-, ja tilannekomiikan tajuinen yksilö!

Italialainen huumori...minä ainakin olen nauranut monet makeat naurut, en niinkään vitsien kertojille, vaan tuntemieni italialaisten tilannekomiikan tajulle, tosin mukana taitaa aina olla ainakin hiven ironiaa, sarkasmia...ilmeisesti perinteistä johtuen, della commedia dell´arte: Pulcinella, Arlecchino etz.