Laskiaistiistaita

Viikonloppu oli varsin riehakas.
Sen lisäksi, että maailmalla ja varsinkin Italiassa vietettiin karnevaalia, lauantaina marssittiin Vicenzassa rauhan puolesta ja amerikkalaistukikohdan laajentamista vastaan.
Rauhanmarssi oli sikäli merkittävä, että Prodin hallitus on jo tehnyt myöntävän päätöksen tukikohdan laajennuksesta ja kuitenkin osa hallituspuolueista oli mukana marssilla, joka vastusti laajennusta. Tämä antoi oppositiolle tietysti mahdollisuuden kyseenalaistaa koko hallituksen uskottavuus. Ja pelotella myös mahdollisten ääriainesten väkivaltaisuuksilla ennen marssia. Joitakin Uuden Punaisen Prikaatin jäseniä pidätettiin nimittäin sopivasti ennen Vicenzan marssia, ja tätä käytettiin merkkinä siitä, että marssiin osallistuvien, erityisesti ammattijärjestöjen, joukossa on "ainesta" joka ei vieroksu väkivallan käyttöä. Lisää bensaa kritiikkituleen heitettiin myös väitöksillä amerikkalaisvastaisuudesta. Mutta luultavasti aika harva uskoo Vicenzan liikkeen toimivan amerikkalaisvastaisuuden pohjalta, varsinkin kun liikkeessä on mukana myös amerikkalaisia. Jos amerikkalaisvastaisuutta mitataan sotilastukikohtien vastustamisella, kaikkein amerikkalaisvastaisimpia lienevät amerikkalaiset itse.

Marssi sujui kuitenkin täysin rauhallisissa merkeissä ja poliisi sai kiitokset siitä, että pysyi sopivasti poissa jaloista, vaikka läsnä olikin.
Prodi tosin ei pyörrä päätöstään, mutta joitain merkkejä on siitä, että amerikkalaiset saattaisivat olla halukkaita muuttaa laajennussuunnitelmiaan.
Mielenosoituksella on kuitenkin merkitystä, sillä se oli osoitus kansalaisliikkeiden voimasta. Ja siitä, että politiikkaa voi tehdä puoluebyrokratian ulkopuolellakin, ja transversaalisti puoluerajojen yli.

Oma viikonloppuni sujui ähkysyömisen merkeissä.
Karnevaalikuvat Brasiliasta ja useista Italialaisista kaupungeista eivät tehneet jostain syystä suurtakaan vaikutusta. Paikalla olijoille kokemus on takuulla ainutlaatuinen, mutta minusta ylenpalttisessa juhlimisessa on jotain äärimmäisen melankolista. Ehkä karnevaali onkin juuri siksi niin kiehtova ilmiö - ja kasvanemaan päin. Monet italialaiskaupungit järjestävät vuosi vuodelta näyttävämpiä kulkueita jättimäisine paperimassahahmoineen.
------
Loppukevennys:
Joka maanantai Modenassa on markkinat, eilen kävin pitkästä aikaa katselemassa ja shoppailemassa. (Tai oikeastaan kävin myös viime maanantaina; mutta sitä ennen oli pitkä tauko)
Kiinalaiset ja intialaiset myyjät olivat lisääntyneet sitten viimenäkemän. Ensimmäisiltä ostin sukat ja toisilta laukun. Olen osa maailmanmarkkinoita!



Jos suurentaa kuvan klikkaamalla sitä, voi lukea paremmin tekstit, jotka ovat melkein täydellisesti "in Engrish". (Sukissa ei ole hierovia osia, vaikka tekstistä niin voisi kuvitellakin)

Raita on in. Laukku sointuu täydellisesti intialaiseen sohvapeitteeseen ja oranssiin fleecehuopaan, jonka alla katsotaan päiväunet. Voiko tästä enää aurinkoisemmaksi tulla?

Linkkejä:
Ansan uutinen Vicenzan mielenosoituksesta

Amerikkalaisten mielipiteitä