ajatuksen voimalla

istun parvekkeella ja
siirrän miestä puistossa
ja sen koiraa

menkää tuonne
menkää sinne

ja koira haistelee
ja sanon
heiluta häntää

ja miehelle
katso ylös
tänne hei

ja ne tekee

kellon naama on iloinen
kun kohta siirrän mummoja
ja sitten moottoripyöriä

jos sanon sen kolme kertaa
isä tulee kotiin

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ja se todella toimii. Ainakin joskus.

Allyalias kirjoitti...

Kivasti kuvasit lapsen mieltä. Silloin sitä kehtasi vielä olla ihan vakavasti suuruudenhullu :)

Anonyymi kirjoitti...

Tästä tykkään, upea runo. Akatuksen voimalla tapahtuu vaikka mitä, lapsen maaillmassa ainakin ja joskus aikusitenkin,.

Leonoora kirjoitti...

Olikohan se siinä ekaluokkalaisen iässä, kun joillekin lapsille tulee ohimeneviä pakkoneuroottisia oireita. Ei voi astua tiettyihin kohtiin katukivetyksellä jne.
Tämä asia tuli mieleeni kun luin runosi ensimmäistä kertaa.
Toki sanoma runossasi on syvempi, koskettavampi. Vahva toive isän saapumisesta kotiin. Hallittuja, puhuttelevia lauseita sinulla jälleen kerran runossasi!

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin löysin tästä yllättävää syvyyttä näennäisen keveyden takaa. Hyvä runo!