Muistan, kun joskus vuosia sitten innostuneena kerroin Prahan matkastani ja eräs kuulijoista kysyi: "Kuinka paljon Prahassa on asukkaita?". En tiennyt. Tyttö totesi kuivasti: "Minä yleensä otan selvää asioista ennen kuin matkustan minnekään.".
Minäkin otan selvää asioista, minulle ei vain ehkä ole ensisijaisen tärkeää asukasluku tai pinta-ala, tai muutkaan numerot (kenelle on?). Minulle on tärkeää miten kaupunki on saanut alkunsa, millaisia hallitsijoita sillä on ollut, kuka on rakentanut talot, mitä asukkaat tekevät iltaisin, mitä he syövät, miten he asuvat, miten he ansaitsevat elantonsa, mitä ja ketä he muistavat. Sitten kun olen kaupungissa, en opiskele vaan katselen, kuuntelen, haistelen, tunnustelen.
Koska kaupunki on kuin ihminenkin täynnä kerrostumia. Syntymä sanelee jotain, historia jotain lisää, nykypäivä siloittaa tai tuhoaa. Kaupunki voi huumata ja häikäistä kauneudellaan, kaupungin vaatteet voivat olla likaiset ja reikäiset, kaupungin kasvot väsyneet. Kaupunki voi liikkua hitaasti valuen tai kiihkein sykäyksin. Kaupunki haisee ja tuoksuu. Kaupunkiin pitää tutustua varoen kuin ujoon ihmiseen.
Chioggia, jossa kävimme elokuun maakuntamatkailumme varrella, tuoksuu mereltä ja haisee kalalta. Sen kaduilla liehuvat pyykit ja liput. Se on Venetsian köyhempi sisar. Gondoleitten sijaan täyttävät kanaaleita kalastajien pienet veneet, ja palatsit matkivat isosiskon ruhtinaallisia hotelleja. Satamasta pääsee päivämatkalle katsomaan Rialton siltaa, kaduilla vaeltelee saksalaisia turisteja ja yksinäinen koira. Sataman trattoriassa syödään tuoreita simpukoita, aallonmurtajaan on parkkeerattu amerikkalaisen taiteilijan koristelema laiva. "Garibaldi on puhunut tältä parvekkeelta", lukee seinällä, jossa ei enää ole parveketta.
Chioggian hiekkarannat on rakennettu täyteen. Uimme sameassa vedessä, pikkupojat lennättävät leijaa. Tuulee ja hiekka on lämmintä.
Muistot liukenevat.
Kuvia Chioggiasta täällä: Photobucket
7 kommenttia:
Itsekin kuulun matkatessani enempi kultturihistorian ihmettelij�ihin. Esim. Italiasta l�ytyy niin paljon kirjallisuutta, ett� melkeinp� voisi tyyty� jo pelkk�n nojatuolimatkaan ja silti siihen saisi kulumaan aikaa loputtomasti!
Noissa italialaisissa paikoissa hankalaa onkin runsaudenpula: roomalaiset viel� meni ja olivat tuttuja monesta yhteydest� mutta sitten l�ysyin n�m� etruskit... kokonainen kadonnut kansa ja kulttuuri, joka on j�tt�nyt jalanj�lkens� laajalle alueelle.
- Jossain vaiheessa on vain yksinkertaisesti luovutettava asioihin tutstuminen, n�yrrytt�v� historian paljouden edess� ja ainoastaan fiilistelt�v� t�t� hetke�.
Sanopas muuta!
Joka paikasta löytyy kerroksittain historiaa, (metron kaivajat sen tietää; täällä ei ikinä päästä rakentamaan mitään, mikä vaatii kaivauksia, kun aina löytyy joku suojeltava arkeologinen kohde, kaivoi mistä hyvänsä)ja kulttuurilla on syvät juuret. Taideaarteita pilvin pimein, paikallisia kulinaarisia erikoisuuksia, kulttuuritapahtumia ja juhlia joka kylässä.
Runsaudenpulasta selviää vain ottamalla asian kerrallaan, noin niinkuin erittäin zen.:)
(mutta on se kiva aina tutkia juttuja kirjoistakin)
Chioggiassa oli Venetsian kohtalonhetki.
Genova oli lyönyt Venetsian kaikilla rintamilla ja Serenissimman kirkkojen tornit näkyivät jo heidän armeijalleen.
Venetsia kuitenkin löi Chioggian taistelussa Genovan, eikä Genova enää koskaan muodostanut todellista vaaraan Venetsialle.
Toki historia on arvokasta (osin), ja merkittävää (osin), kunnioitettavaa (osin.
Kreikan kesäisten metsäpalojen aikaan tuli kuitenkin hätkähdettyä. Kumpi on tärkeämpi; nykyinen asuttu kylä vai antiikin Olympia ?
Raunioita ja muuta kivitavaraa voi pitää eläviä arvokkaampana vain, jos on menettänyt järkensä.
Vaikka historialliset todisteet menneistä kulttuureista ovatkin tärkeitä, ne ovat tärkeitä juuri siksi, että ne kertovat meille ELÄMÄSTÄ. Jos kulttuurista tulee itseisarvo ilman ihmistä, on se tyhjää.
Mutta sitten on sellaista, jota ei voi korvata. Nykyaikaiset talot voi rakentaa uudelleen, Olympoa ei. Itse tosin suojelisin ensin ihmisasumuksia.
Jäppinen:
Chioggiaan ei kuulemma rakennettu koskaan muureja ympärille, kun luotettiin siihen että vesi suojelee.
Nykyisin uloin niemi, Sottomarina, jonka Genovalaiset vetivät tasaiseksi, on rantatuolein linnoitettu. Genovalaisten pitkän piirityksen ja sen jälkeen kaupungille koittaneen kriisin ansiosta Chioggialaiset oppivat tulemaan kalastuksella toimeen, sitä ennen kaupattiin suolaa.
Otit siis esiin aika hyvän esimerkin siitä, miten historia vaikuttaa kaupungin elämään.
Yleisesti ottaen minä suojelisin ennen Olympiaa, kuin ihmisiä.
Ihmisiä on kaikkialla, ja kaksi kolmesta on liikaa.
Olympia on ainut ja se on aika vähän.
Tulipa kiva verifiointi rivi
HIMOJUTE
Lähetä kommentti