Kissankello kilkkaa, viikunanpiikki pistää

Hedelmistä kannattaakin ottaa kuva iltapimeällä. Noh, tulos on mukavan keltasävyinen.
Kuvan on tarkoitus kertoa siitä, että nyt on viinirypäleiden, päärynöiden ja kaktusviikunoiden aika. Ja sen aika, että lauantai-iltana tutkitaan reseptikirjaa(marimekkokirja kuvassa) ja keksitään hyvää syötävää sunnuntaiksi. Ja sen aika, että lähetetään nuoriso viime hetken ostoksille (sitruunat), kun huomataan, että joku tärkeä raaka-aine puuttuu.

Huomenna siis luvassa jotain rypäleistä ja päärynöistä ja sitruunoista.
Kaktusviikunat ovat vielä raakoja. Niistä on myös vaikeä tehdä muuta kuin sosetta tai mehua, niissä on niin paljon siemeniä. Italiaksi kaktusviikuna on nimeltään fico d'india, ja niitä kasvaa lähinnä ihan etelässä, opuntiakaktuksissa. Mutta makeita ne on. Yhden punastuneen olen jo mussuttanut. (Ja saanut piikin peukaloon)
Olen herkkä ärsykkeille; kaktusviikunat ostin, kun näin ruuhkassa istuessani tienvarsimyyjän, jonka viikunat hehkuivat auringossa kauniina. En viitsinyt pysähtyä(jonoon olisi ollut vaikea päästä takaisin), mutta eilen ruokaostoksilla ollessani poimin täysin hypnotisoituneena hedelmät koriini.

Joku päivä sitten ostin samaan hypnoottiseen tyyliin ruoaksi kebabit, kun olin Sassuolon supermarketin herkkuosastolla aikani katsellut kebabvartaan pyörimistä. Sassuolossa asuu paljon pohjois-afrikkalaisia, joten sieltä siis saa kebabbia ihan marketista. Modenasta ei. Olen miettinyt, että pitäisi mennä katsomaan Novellaran ruokakauppoja, siellä seudulla asuu nimittäin joukottain intialaisia lehmänhoitajia. Kai se nyt jotenkin pitää ruokatarjonnassa näkyä. On siellä ainakin intialaisia kauppoja oltava, kun on sikh-temppelikin. Temppelissä saa ruokaa menojen jälkeen, se kuuluu sikh-perinteeseen. Jotenkin sympatiseeraan sikhejä, turbaanit on tyylikkäitä. Ja lehmänhoito on arvokasta työtä-vaikkei olekaan arvostettua.

Mutta huomenna syödään ihkaitalialaista viininkorjuu-kalkkunaa(ohje on sovellus kerran telkkarissa näkemästäni, kuten melkein kaikki uudet reseptit). Jälkiruoka saattaapi olla suklaapitoinen, koska aion osallistua uudeksi blogiharrasteeksi keksimääni ruokahaasteeseen. Syyskuun rakkausruokahaasteen voitti suosikkini Romeon ankka, jonka oli luonut Välispiikki, Kulinaarinmuruja blogin emäntä. Lokakuun haasteen teema on siis suklaa. Nam.