Aika sujahtaa kàsistà kuin ankerias. Olen uskollisesti odottanut, ettà kotiin saadaan nettiyhteys(kuten olisi pitànyt jo tapahtua aikapàivià sitten), mutta nyt on pakko kàyttàà toimistoaikaa luovaan kirjoittamiseen oppimateriaalin kasaamisen seassa. Siksi ei ààkkòsià, siksi sekava sisàltò.
Viime viikot ovat olleet rikkaita; tyòtà paljon, paljon juhlimista("pikkujouluja" ja muita bileità, kuten miehen minikonsertti viime viikonloppuna), uusia ystàvià, vanhojen tapaamisia, uusi koti jota sisustaa siinà sivussa. Ja joulukin tulloo; tànààn sain Bealta, mielikolleegaltani ihkaensimmàisen joululahjani. (joka muuten on belgialaista luxus-suklaata; lahja kertoo antajastaan ja saajastaan: luksusta edustaa antaja, suklaanhimoa saaja).
Olen tàynnà, mutta positiivisessa mielessà.
Toivon, ettà pian puhelinoperaattori pistàà tòpinàksi ja kotiyhteys saadaan kuntoon. Paljon on sanottavaa. Ja nyt taas pitàà mennà...monisteet tulee koneesta.
Niin ettà kukkuu vaan.
3 kommenttia:
Soita operaattorin toimitusjohtajalle.
Niin minä tein.
Ei mennyt tuntiakaan niin oli äijä soittamassa oven takana.
Tàmà on kuin tennismatsia katsoisi:
operaattorin toimisto pallottelee ongelman teknikoille, teknikot syyttàà toimistohlòkuntaa.
Kukaan ei tiedà mitààn. Pitàà kai etsià se toimitusjohtaja, jos sellaista edes on. Luultavasti koko puljua pyòrittàà puhelinkeskus Intiassa.
Kukkuu kukkuu kaukana kukkuu...
Rauhan joulua ja vuotta 2008!
Palaamme lukemaan ja katsomaan kunhan hankkeelta tokenemme.
Dee & koirut
Lähetä kommentti