Very Mountain People

Pitää kiittää hyvää kuntoaan siitä, että selvisi viime viikosta; taisi lyhyin päivä olla kahdeksantuntinen.

Eilen sitten piti rentoutua oikein kunnon vuoristolaisten tyyliin (raskas työ, raskaat huvit) joten menimme pitkästä aikaa naapurin ja soittokaverin luo kyläilemään ja syömään borlengoja. Nyt alkaakin olla viimeiset hetket nauttia borlengo-lettuja, on ne nimittäin niin tuhtia tavaraa ettei kesähelteellä maistu. Tai pikemminkin, niitä ei kesähelteellä kukaan jaksaisi paistaa. (edellisen linkin wikipedian artikkelista näkee vähän miltä ne näyttää) Sää on ollut uhkaavan kesäinen viimepäivinä.

Borlengoja meille tarjoili Marino, joka on syntyisin ihan vuorilta ja siksi autenttisuus oli taattu. Niinkuin myös vuoristolaisjutut. Vieraana oli nimittäin myös Marinon ex-rumpali ja serkku, joka on samaa vuoristolaisrotua. On menossa tänä viikonloppuna jopa alpinien kokoontumiseen Bassanoon.
Alpinit on siitä vinkeä armeijan erikoisosasto, että kun he järjestävät näitä kerääntymisiään, saa isännöivä kaupunkikin aimo annoksen juhlintaa. Mieheni kertoi, että joskus 80-luvulla Alpinit kokoontuivan Modenassa ja sen seurauksena koko kaupunki oli päivätolkulla hutikassa: busseissa alpinit tarjoilivat grappaa ja viiniä virtasi kirjaimellisesti pitkin katuja. Jotkut olivat varustautuneet auton katolle hilatulla viinitynnyrillä, josta sitten tarjoilivat letkulla juomista kansalle.

Vuorilla kasvaneet miehet ovat ilmeisesti siis omaa luokkaansa, kuten myös näitten otusten harrastukset. R kertoi mm. että nuorena miehenä hänellä oli tapana mennä puroille kalaan; siinä ei ole sinänsä mitään omituista, mutta kalastamistyylissä kyllä: se nimittäin tapahtui ilman onkea tai muita pyydyksiä. Käsin. Kivien välistä piti etsiä siellä kutevat kalat ja napata kiduksista kiinni. Vahinko vaan, että kalastamiseen tarvitaan lupa. Aika hauskaa siis oli kuulla, miten pojat jäivät kalastuksesta kiinni: saalis nimittäin jemmattiin tässä improvisoidussa käsikalastuksessa uimahousuihin. Kun paikalle sattuneet metsänvartijat käskivät pojat ylös vedestä, oli vaikea teeskennellä olleensa vain "uimassa" kun housuissa kuhisi kummallisesti...

Kun olimme naureskelleet näille ja muille haikeille nuoruusmuistoille oli borlengot ja jäätelöt syöty ja kokki voi ottaa kitaransa esille. Konsertin taisi kuulla koko Modena, tai ainakin koko kortteli. Mutta hauskaa oli.
Lambruscolla ei ollut osuutta asiassa.

P.S. jos kiinnostaa, Marino laulaa (MySpace) paikallisella murteella.
(Paitsi Sogno d'Amore)

3 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Piti kysymäni, mutta sitten nettiyhteys meni poikki, että miten siellä Modenassa on, tuntuuko vielä esimerkiksi partisaaniliikkeen vaikutus?

Pari päivää sitten oli Voiton päivä, 9.5., siis se päivä jolloin venäläiset hinasivat punalipun Berliinkin valtiopäivätalon katolle 1945.

Tämä liittyy myös vuoristolaisiin. Partisaanit asuivat vuorilla ja kävivät sieltä käsin sissisotaansa jo ennen kuin liittoutuneet rantautuivat Sisiliaan.

Grassinan pikkukylässä kansa oli selvästi jakautunut kahtia, kun olimme siellä perheen kanssa parikymmentä vuotta sitten. Oli Casa del Popolo ja sitten toisella puolen hieno baari, jossa luettiin Nationalea.

Me käytiin viattomasti kummassakin. Hienossa baarissa oli parempaa jätskiä. Casa del Popolossa juotiin grappaa.

Ripsa kirjoitti...

Anteeksi, lisäys vielä.

Tuo kalastusjuttu on parhaita ikinä kuulemiani. Italialaisia katseltuani uskon että se on todennäköisesti totta.

Sellaisenaan juttu voisi olla jostain Fellinin leffasta.

सारी kirjoitti...

Modena on punaista seutua, mutta tietenkään mitään Don Camillo/Peppone-meininkiä ei enää ole.

Mutta kyllä oikeisto/vasemmisto akseli on aika selkeä. Ei taida olla ihan myytti sekään, että näillä seuduilla punainen jäsenkirja on ollut edellytyksenä kunnalliseen uraan.

Partisaanien muisto on sinänsä monimutkainen juttu, sillä partisaanit eivät suinkaan olleet yksiselitteisesti vasemmistoa. Antifasismi oli laajapohjainen liike, ja sen tietysti ymmärtää: Saksalaiset haluttiin pois ja siinä sivussa kotimaiset fasistit kaulakiikkuun. Vähän samanlaista meininkiä kuin missä tahansa sisällissodassa, vaikka sota nyt olikin myös vapautussota.

Ja sitten otettiin amerikkalaiset avosylin vastaan...