Jaahas, minusta on tainnut tulla oikea viikonloppupolkkaaja. Ei siinä mitään, kaipa sitä sitten pysyy suomenkielen syrjässä vaikka ei ihan joka päivä kirjoittaisikaan. Mutta viikon ajatelmia on vaikea kiteyttää kerralla.
Helpompi on ynnätä tekemisiään:
Tällä viikolla aloitin toden teolla koordinaattorin hommat. Olen tutkinut, monistanut, nitonut; kouluttanut uutta reseptionistia, jutellut muiden opettajien kanssa, soittanut puheluita. Inhoan "virallisia" puhelinkeskusteluja, joten ne ovat kyllä olleet merkittävä ponnistus.
Alan pikkuhiljaa käsittää, mikä hirveä homma on saada vuosikaudet laiminlyöty oppimateriaalien tehokas käyttö ja opettajien koulutus ajan tasalle. Mutta kivaa se on, ja innostavaa.
Lisäksi olen opettanut, tietenkin. Kurssitan mm. ryhmää työttömiä työnhakijoita (nämä kaksi termiä kun eivät tarkoita suinkaan samaa), jotta heillä olisi työtä hakiessaan yksi valtti lisää. On mukava työskennellä ryhmien kanssa, tämäkin on täynnä mukavia ja fiksuja ihmisiä, joita seuratessa ei voi kuin ihmetellä miksi juuri he ovat työttömiä. Ja vastaus on valitettavan yksinkertainen: kuka tahansa voi jäädä työttömäksi tässä "talouskriisissä" jota vain harva uskaltaa kutsua sen oikealla nimellä: lama. Kiukuttaa, että uhreja ovat niin keski-ikäiset ammatti-ihmiset, jotka potkitaan pois, koska tulevat firmalle liian kalliiksi, kuin nuoretkin, vasta koulunsa lopettaneet, joilta työmarkkinoilla vaaditaan sekä huippukoulutusta että työkokemusta. Ja halukkuutta tyytyä nälkäpalkkaan.
Kävin katsomassa viimeisillään raskaana olevaa kolleegaanikin. Oli mukava tunnustella pienen pojan jalkapohjia vatsankummulla ja rauhoittaa tulevia vanhempia omilla synnytyskertomuksillaan. Omat lapseni kun ovat onneksi syntyneet varsin kivuttomasti ja luonnollisesti. Ja aika kultaa muistot; kaikki ikävämmät puolet jätin tottakai automaattisesti pois. Synnytystä odottavalle äidille on minusta tärkeintä pystyä voittamaan pelkonsa ja tuntea, että on tapahtumassa jotain tärkeää ja suurta, mutta kovin luonnollista ja arkipäiväistäkin. Ruumiillisen ponnistuksen ja kivut kestää helpommin, jos ei jännitä ja pelkää. Omituista, että täällä sitä ei korosteta synnytysvalmennuksessa. Ainakin kuulemani mukaan valmennus on enemmänkin teknistä tietoa siitä, miten synnytys tapahtuu (toki sekin tarpeellista) ja neuvoja imetyksen aloittamiseen. Toivottavasti rentoutumistakin opetellaan jossain vaiheessa; tosin ystäväni ehtii tällä menolla synnyttää ennenkuin valmennus loppuu. Vatsa on laskeutunut jo mukavasti lantion päälle.
Ensi maanantaista meillä on siis uusi respa. Entinen, ihana Manu lähtee Parmaan. Ja eilen vietettiin läksiäisiä. Koko viikon oppilaat ovat hyvästelleet Manua, ja niin on tätä lähtemistä jo kyynelehditty aika tovi. Ravintolasta kotiin ajaessa iski minuunkin aikamoinen melankolia. Itkeä tihuutin kaikkea: muutoksia, menetyksiä, syksyä, ajan kulumista.
Tämän viikon liikenneonnettomuudet:
-liikenneympyrässä näin auton menettäneen etukulmansa kuorma-auton kylkeen
-moottoriliikennetiellä oli keskiviikkoiltana rekka tulessa, melkein sammutettu, kun pääsin ohi
Tämän viikon ruokahetket:
-Sain suoraan etelä-Ranskasta tuodun pötikän ankankoipia; huomenna pitää kokata ne rosmariiniperunoitten kera
-Eilen söin loistavan "tris di primi"; Tortellini con la panna, Tortelloni alla vecchia Modena ja Sedanini al boscaiolo.
* vain italiankielen taitoinen voi tajuta mitä otsikko tarkoittaa. Lause on oppilaan suusta (mistäs muualtakaan). Kolleega oli kysellyt opiskelijoiden kielitaitoa ja mahdollisia ongelmia. Eräs oppilaista oli todennut:
"I speak French and German, but in English I don't jump out"
Hän käänsi suoraan italiasta "ma in inglese non ci salto fuori"
saltarci fuori on ilmaisu, joka tarkoittaa lähinnä käsittämistä, selviytymistä, ongelmien ratkaisussa onnistumista
Ja nyt myös englanniksi!
I hope to jump out.
4 kommenttia:
Synnytysvalmennus riippuu tosi paljon siitä kuka sitä vetää. Sairaalassa jossa Huhtipoika syntyi teettivät kätilöt meille tosi paljon rentoutumis- ja mielikuvaharjoituksia, jossain taas uskotaan "oikeaan" hengitystekniikkaan, ja loppupelissä noin puolet äideistä joutuu leikkauspöydälle! Mutta kiva kun ehdit kolleegaa preppaamaan, toisten äitien kokemukset ovat tärkeä voimavara (ja sapiskaa sille joka ensikertalaista menee pelottelemaan, vaikka hirveänkamala synnytys olisikin ainoa henk kohtainen urotyö tässä maailmassa)...
No juu, oletankin että myös suomalaisessa synnytysvalmennuksessa on paljon eroja riippuen valmentajasta. On se jotain sekin, että sentään valmennetaan.
Sari, ihan toiseen asiaan: teille Modenaan tulee vieraita Tampereelta, tarkemmin sanoen näyttelijätyön laitokselta.
Porukka tulee esittämään modenalaisille ja milanolaisille esityksen nimeltä Cafe Moravia, jossa on yhdistetty Moraviaa ja Kanteletarta, italiaksi. Porukka lähtee liikkeelle maantantaina.
Radio-ohjelmasta äsken kuulin. En yhtään tiedä missä siellä ne esiintyvät. Mutta mene nyt ihmeessä lapsines kannustamaan, jos löydät heidät!
Ainakin parin näyttelijäoppilaan puhetta oli hauska kuunnella. He joutuivat opettelemaan tekstin ulkoa: kukaan ei osaa italiaa. Mutta kuulemma esitys on hyvä ja hauska.
Käsitin että ensiksi tulevat Modenaan. Näyttelijätyön laitoksen johtaja Yrjö-Juhani Renvall kehua retosteli että tästä opetusmetodista tulee uusi Suomen vientituote.
Voi kiitos vinkistä, Ripsa!
Laitoin jo teitoa muillekin modenan suomalaisille!
(Esiintyvät 10. 11 ja 12 päivä, jotn eiköhän johonkin esitykseen ehdi!)
Lähetä kommentti