Töiden alkaminen ei tunnu erityisen raskaalta tai vaikealta, vaikka olenkin ehtinyt tottua löhöilyyn ja aikatauluttomuuteen. Työkavereitten ja asiakkaiden kanssa toivotellaan vielä uutta vuotta ja kerrataan sitä, miten lomapäivät olivat tarpeen. Raskaana oleva pomo jakaa vastuuta meille muille, vaikka optimistisesti uskoo jäävänsä kotiin vain pariksi viikoksi(!). Vauvan pitäisi tulla kuukauden sisällä. Tai siis tuleehan hän, joka tapauksessa.
Sää puhuttaa, moni on jo kyllästynyt kylmään ja lumeen ja liukkauteen ja mielessäni pohdin kuinka heidän kävisi pohjolan kaamoksessa. Itse en koe teiden liukkautta kovin dramaattiseksi, vaikka pelkäänkin rekkoja. Toinen kiinteä puheenaihe on raha. Päivän viimeinen oppilas kertoo kuulleensa radio-uutisista seudun toiseksi suurimman keramiikkayrityksen pistävän kiinni kolme tehdasta. Satoja ihmisiä jää ilman työtä. Työkaveri on löytänyt alennusmyynnistä hauskan toppatakin 40 prosentin alennuksella; muuten ei olisi ollut varaa hankkia sitä. Näinä aikoina pitää olla kiitollinen, että on laittaa takki päälle!
Tänään paistaa aurinko ja laitan kulkusirkkamme boksissaan ikkunalaudalle siinä toivossa, että se lähtee siitä omille teilleen. Tuntien päästä se on siirtynyt pari senttiä nurkasta vasemmalle.
Edit.
Sirkkarintamalla uutta: ötökkä oikoi koipiaan vähän postaukseni jälkeen (ja ennen kuin minun piti mennä töihin) ja yht'äkkiä sitä ei enää näkynyt laatikossa. Se oli kuitenkin vain siirtynyt aurinkoisemmalle puolelle, josta se räpsähti lentoon laatikkoon koskiessani. Lento kaarsi pihan yli, sitten sirkka löysi puun oksan. Lennossa ötökkämme oli komea näky, kuin kolibri tai joku muu pieni lintu. Joten kiitos, taviokuurna, ohjeistasi, mutta nyt sirkka talvehtinee omin neuvoin. (Ulkona on aika kylmä yöllä, mutta luotan sen löytäneen keittiöboksia viehättävämmän talvehtimiskolon. Ja minua suoraan sanoen hirvitti löytää joku aamu ötökkä laatikon pohjalla koivet ojossa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti