Valittakaa sitten

Hieman hämmentyneenä olen todennut, että kotomaassa keskustellaan (taas) päivähoidosta ja kotihoidosta. Aivan kuin nuo kaksi olisivat jotenkin toistensa vastakohdat. Miksi kaikessa pitää hakea väkisin ääripäitä ja vastakkaisuutta? Ehkä siksi, että keskustelu olisi kiinnostavampaa.

Itse julistaudun kotihoidon ja päivähoidon vakaaksi kannattajaksi. Lastenhoidon, ylipäänsä. Kannatan sitä, että lapsia hoidetaan. Piste.


Koska koulussani on näköjään monistuskausi (enkä tarkoita oppimateraalia vaan ihmisiä), ja koska neljällä kolleegoistani on alle 4-vuotiaita lapsia, olen saanut lähitietoa nuorten lapsiperheiden ongelmista. Jos italialainen mamma onnistuu saamaan lapselleen hoitopaikan, on se lottovoitto. Kuusi oikein ja lisänumerot. Vähän siis äkistellen otan vastaan nämä suomalaisten naisten vänkäykset siitä, kumpijompi on parempi ja että kääk, on tämä nyt sitten vaikeaa olla ura-äiti. Italialaisella naisella kun ei ole mitään vaihtoehtoa: joko jäät kotiin (ja tukea tulee ehkä hyvässä lykyssä lähisuvulta) tai pidät kynsin ja hampain työpaikastasi kiinni, jos onnaa arvonnassa ja saat hoitopaikan.

Vaikka onhan se niinkin, että suomalaisella äidillä on kaikesta tuesta huolimatta ihan kauheen kamalaa: onhan se ihan epistä, että lapsen syntymä aiheuttaa muutoksia taloudessa. Ettei olekaan yhtä hyvinvoiva kuin töissäkäyvä sinkkusisar. Byääh. Eikä itseään saa toteuttaa rauhassa, vaan heti ollaan syyllistämässä, jos lapsi näkee vanhempiaan alle tunnin päivässä. Eikä koulukaan kasvata.

Valittajat, menkää toteuttamaan itseänne.

4 kommenttia:

Leonoora kirjoitti...

Tere.

Juu, molemmat vaihtoehdot tarvitaan. Ilman muuta, ainakin siihen saakka kun naiset tai miehet voivat ottaa lapsensa mukaan työpaikoilleen! :)

Kai tässä depatissa mitä täällä käydään on pohjimmiltaan ilmeisesti ensi sijaisesti kyse alle kolmivuotiaiden lasten, ja heidän myöhemmänkin elämänsä hyvinvoinnista.
Ja toiseksi kotiäitien työn vähättelystä ja arvostuksen puutteesta.
Ko. asiat nousevat ramille tietyin väliajoin, eli taitavat olla niitä ikuisuusaiheita.

Itse olin sen verran höperö, etten yksinkertaisesti raaskinut viedä pientä poikaani ventovieraille hoitoon, lyhyitä periodeja lukuunottamatta.
Ennemmin jätin omien leipieni päältä makkarasiivut pois, ja kuljin vanhoissa vaatteissa.

Anonyymi kirjoitti...

http://it.youtube.com/watch?v=ATXV3DzKv68

Meillä Tuppulassa saa kyllä (yksityisen) hoitopaikan helposti: basta pagare.

En ole jaksanut innostua kotiäiti-uraäitiriidasta. Ehkä jonkun lastun vuolen viikonlopun aikana, mikäli päästävät minut koneen ääreen.

Ripsa kirjoitti...

No Sari, kun en tiedä miten hyvin radio ja muut kantautuvat sinne asti, niin kuulitko sen kotiäidin puhetulvan?

Sivistymätön nainen, jollaisen huostaan en uskoisi edes lapsenlapsiani. Hänellä ei ollut kunnollisia argumentteja ja siksi hän ei voinut päästää kanssakeskustelijaansa ääneen lainkaan.

Minusta on aivan sama miten ihmiset kasvattavat lapsensa kunhan niistä tulee hyviä ihmisiä ja kunnon kansalaisia.

Tässä keskustelussa pääaiheena olikin itse keskustelu, joka oli kyllä sen irvikuva ja valitettavasti vielä naisen vuoksi.

Keskustelu tuli telkkarista, mutta radiossa oli siitä pätkä, ehkä se löytyy YLEn sivustoista vieläkin.

सारी kirjoitti...

kts