Raikas on maaliskuun loppu. Magnoliat, kirsikat sun muut hedelmàt sekà kaikki aikaiset kukkijat kuten narsissit, lemmikit, marketat ynnà muut ovat tàydessà vedossa, sàà on oikukas kuten kevààllà pitàà ollakin ja kesàaika on saanut heti ensimmàisenà pàivànà elimistòn sekaisin. Tai sitten vaan jànnittàà.
Jànnàt paikat on nimittàin tàllà ensiviikolla. Kolme pàivàà suullisia tenttejà lapsukaisilleni, joiden toivon osoittavan tentissà samanlaista innostusta kuin tàmàn viikon viimeisillà tunneilla. Vaikka en nyt ihan tàltà istumalta vaihtaisikaan tyòtàni ala-asteen maestraksi, pitàà sanoa ettà lasten kanssa itsekin innostuu ihan eri tavalla. Ja heiltà saa niin sydàmellistà palautetta, ettà ei tiedà miten pàin olisi. Kyllàhàn aikuisetkin osaavat kehua ja kiittàà, kuten myòs tarvittaessa kritisoida ja vaatia, mutta lapset eivàt odota palautepàivàà tai sopivaa hetkeà. Kun homma ei toimi, sen huomaa vàlittòmàsti, ja kun heikko oppilas halaa tunnin jàlkeen kiitokseksi, ei siihen riittàisi minkààn palautelomakkeen 1-5. Ja turkasen ylpeàksi ja onnelliseksi se tekee.
On minulla onneksi ihan kivoja aikuisoppilaitakin, joitakin erittàin vinhoja uusia tuttavuuksia, joten ei tàmà innostus taida lopahtaa ihan tàhàn. Ja ennen pààsiàistà olisi tarkoitus viettàà kokonainen motivointipàivà opeporukalla. Ei ehdi nuupahtaa.
Kotihommat onkin sitten ihan retuperàllà. Taas. (Milloin ei?) Piti ostaa uusi pesukone, kun entinen simahti. Se tekikin taas kivan loven kotitalouteen, vaikka halvalla sai. Tuolla se nyt vienosti hurisee pyòrittàen murto-osaa siità lumppumateriasta, jota pursuaa kylppàrin nurkan korista. Kunpa voisi tunkea koko huushollin likaisine ikkunoineen pyykkikoneeseen.
Ei auta, pitàà katsoa pari jaksoa Emmerdaalia rohkaisuksi ja aloittaa sitten imurointi. En viitsi heràttàà miesvàkeà, vaikka joutaisivat nuo tuolta kuorsaamasta pòlyhuiskan varteen.
Kesàaika tai ei.
* en just nyt pààse koneelle, joka kirjoittaa suomeksi. Koneen vieressà nukkuu ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti