Puuttuvia ààkkòsià

On tàmà nyt vaikeaa. Nimittàin kevààn tulo. Jo tàssà ehtikin olla monta aurinkoista pàivàà, ja kerkesin jo suunnitella kevàistà piknikkià viikonlopulle, kun taas tuli arktinen kylmyys. Tuulee niin ettei edes etelànavalla ja trenssissà tulee vilu. Se siità piknikistà.

Olen koululaisten kanssa vàhàn niinkuin loppusuoralla, ensi kuun alussa tulee Lonttoon kauvunnista aeto ulukomualainen ja sitten pitàisi lasten olla kykenevàisià kommunikoimaan englanninkielellà. Tànààn eràskin poika mietti vartin ennen kuin tajusi mità tarkoittaa "touch your head". Mutta kummallisesti lapset sitten (jotkut ihan viime tingassa) ryhdistàytyvàt, kun tosi paikka tulee.

Kirjoitan tàtà koululla, kun on tàssà luppoaikaa ennen iltapàivàn viimeisià tunteja; pàivystàn samalla puhelinta, kun kolleegalla on joku yritystapaaminen. Perjantaisin puhelin on onneksi aika hiljaa.
Kerho, jota olen pitànyt pienelle tyttòryhmàlle, pààttyy tànààn sekin. Tytòillà on edessààn cresima, katolinen riitti, jonka syvin merkitys on minulta hukassa. Jotenkin miellàn sen rippikouluksi, vaikka kyseessà onkin vàhàn eri rituaalit. Mutta Cresima on tàrkeà juhla. Silloin saattaa saada pleikkarin lahjaksi. No tànààn "pleikataan" punahilkkaa, susinaamarin vàkersin eilen ja tànààn esitetààn siis oikea englanninkielinen nàytelmà vanhemmille.

Sellainenkin ihme tapahtui, ettà pààtimme hankkia digiboksin. Niin, tààllà saapasmaassa on pàrjànnyt vielà ilman (ja pàrjàisihàn sità toki tulevaisuudessakin; mikàs pakko sità telkkaria on katsoa). Làhimarketissa oli kuitenkin sopiva tarjous ja saimme aika halvan mutta kàtevàn dvd-digilàhetin kombon. Eilen yòllà piti ràpeltàà sen kanssa, ihmettelin nykyajan kommervenkkejà kun kodinkoneetkin voi pàivittàà netistà. (Kone lòysi heti uusia kanavia, kun pàivitettiin se.) En tiedà onko digitaalisuudesta muuta iloa kuin se, ettà kanavat nàkyy paremmin. Ainakin toistaiseksi. Ehkà RAI:n historiakanavaa tulee joskus katseltua, muut ilmaiskanavat tuntuvat ihan yhtà tyhjànpàivàisiltà kuin ns. standardikanavat. Mutta tulipahan nyt sitten se digiaika. Ja DVD soitin lukee paremmin, useampia formaatteja. (Entinen soitteli viimeisiààn).

No nyt se puhelin soi, ja jos jotain ajatuksia oli, ne katkesivat siihen.

Kohta pitàà sonnustautua ulkoilmaan, taidanpa ryypàtà kahvit ennen sità.
Meillà on tuossa ulkona kàytàvàllà sellaisia kolikkoautomaatteja, joihin kày myòs eràànlainen ...tikku. Sain eilen entiseltà oppilaaltani sellaisen tikun lahjaksi; hàn oli juuri irtisanonut itsensà (hànen tyòpaikkansa oli samassa rakennuksessa) ja sanoi ettei enàà tarvitse sità - muistelenpa sitten hàntà aina kun juon kahvia.

1 kommentti:

Katja kirjoitti...

Cresima on ymmärtääkseni sama kuin konfirmaatio, eli kasteen vahvistus. Ensikommuunio on sitten taas joku ihan eri juttu.

Pyhäkoulussa ovat huudelleet Italiattaren perään, kertoi yksi äiti kun niillä kai on joku katedraaliseurakunnan pyhäkouluikäisten nimilista, josta pidetään nimenhuutoa. Mies huokailee kerran kuussa että "meidän pitäisi päättää meneekö tyttö pyhäkouluun" ja minä vastaan että hänen pitää päättää sillä minä olen jo päättänyt. Nazinger antaa joka viikko hyviä argumentteja siihen miksei, mutta entäs sitten kun kaikki kaverit saavat sen pleikkarin?