On erittäin sopivaa, että olen valittanut kylmästä keväästä jatkuvasti, ja sitten kun tulee KESÄ, eli lämmintä ja aurinkoista, istun sisällä räpeltämässä koneen ääressä.
Tein kyllä ihan töitäkin: käänsin erään oppilaani puhetta. En voi kertoa näin julkisesti mikä puhe on kyseessä, mutta se on TÄRKEÄ. Oikeasti. Joten teen vähän ylimääräistä hommaa, vaikkei käännöshommat oikeasti kuuluisikaan opettajan työnkuvaan, virallisesti.
Työssä onkin jatkuvasti jotain uutta. Kesäkuusta alkaen tuuraan (omien hommien lisäksi) erästä opettajaamme, joka jää äitiyslomalle yrityksen sisäisen kouluttajan paikalta. Tuo työ on himottu, koska työaika on aina sama (omani joustaa jatkuvasti, joka suuntaan) ja pysyt samassa paikassa koko ajan (nyt käyn välillä opettamassa eri yrityksissä). Itse en ole erityisen innostunut, vaikka ymmärränkin että moinen pysyväisyys voi olla monen mielestä ihanne. Mutta minä pidän työssäni juuri siitä, että se vaihtelee! Mutta äitiyssijaisuus ei onneksi kestä ikuisesti.
Mutta nyt pitää mennä.
Siirryn sisätilasta toiseen.
Onneksi siinä välissä voin nauttia auringosta, heiluttelenpa vaikka sitten kättä ulos auton ikkunasta!
2 kommenttia:
Kesälomiin mennessä onkin sitten upea rusketus vasemmassa kyynärpäässä, oikeassakin mikäli välillä pääsee pelkääjän paikalle!
rekkamiehen rusketus...
Lähetä kommentti