Työt alkoi pääsiäisviikon jälkeen nitkutellen.
Olin itse jonkinlaisen kevätväsymyksen kourissa, aamuisin herään tuntia tavallista myöhemmin (siis yksinkertaisesti kesä-aika ei muuttanut unirytmiäni) ja opiskelijani olivat lomanjälkeisessä "joko-taas-pitäisi-tehdä-jotain" pähnässä.
Onneksi suuri osa oppilaistani on nuoria. Juuri nyt on tenttisuma: moni valmistautuu Trinityn suullisiin, yksi PET:iin ja toinen FCE:hen. On motivoivaa, kun on konkreettinen päämäärä ja opettaminenkin on helppoa kun keskitytään tenttitehtäviin ja kaikki on jo ennalta strukturoitua.
Tuli viimeviikolla pitkästä aikaa opiskelija, joka aloittaa aivan alusta. Ei siis osaa kuin numerot 1-10 (ja nekin vain järjestyksessä) ja tietää mitä tarkoittaa "name". Kiinnostavaa mutta uuvuttavaa. Alussa on niin paljon toistoa ja drillejä ja toistoa. Ja samalla pitää jaksaa pitää yllä korkeaa energiatasoa.
Kissalla on kivaa. Ikkunoilta ja parvekkeelta löytyy öttiäisiä ja linnut lentelee. Nyt on jo suhteellisen lämmintä, eilen istuttiin ensimmäistä kertaa ulkona syömässä jäätelöä, jonka tötteröön kauhoi lähijäätelöputiikin pulleanvaalea ukrainalaisnainen. Voi kuinka maistui.
Olen samalla energisen iloinen lämpimän sään paluusta että hengästyneen saamaton: pitäisi viedä talvivaatteet säilöön ja pestä ikkunoita ja ylipäänsä siivota.
Eilen tein makaronilaatikkoa valmiiksi, että tänään ei tarvitsisi kokata ja saisi enemmän aikaan. Ja kissanpierut. Makaronilaatikko on muuten ainoita ruokia, johon laitan italialaisten vieroksumaa ketsuppia. Eräs oppilaani kertoi, että hänen amerikkalaiset kollegansa joskus antavat ymmärtää, että italialaiset ovat snobeja ruoan suhteen (ihanko totta!?), mutta että on vaikea olla olematta snobi seurassa, jossa valehtelematta laitetaan ketsuppia hummerin päälle. Meillä ei olla snobeja ja ketsuppia ja jopa kiinalaista ruokaa syödään mielellään.
Tietokilpailukysymys: mikä on sarvimakaroni italiaksi?
vastaus: ghifferi(monikko)
1 kommentti:
No, me tehtiin kasvatustehtävämme kun Ida (5 v.) ja Elsa (2 v.) ynnä isänsä olivat täällä.
Tarjolla oli pastaa ja hyvää soosia, jossa oli tomaattipyreetä, oliiviöljyä ja runsaasti valkosipulia, ynnä purkista otettuja "mussles" (mitäs ne ovat suomeksi? Ameriikassa kaivelin niitä laskuveden aikaan rannalta ja keitettiin niitä nuotiolla siinä hietikolla pienessä mutta puhtaassa öljykanisterissa ja päälle oli vain vähän öljyä ja hyvää juustoa), kun Ida loihe lausumaan: saisiko ketsuppia? Katsoimme häntä ankarasti. Ja sanoimme jäätävästi: tässä talossa ei ole ketsuppia. Eikä tule.
Ida meinasi vetää naamaansa ruttuun, kunnes näki isänsä hymyilevän ja ojentavan yrttisuolasirotinta.
Lähetä kommentti