Ulko(inen)muisti

Heräsin taas ihan älyttömän aikaisin. Ja taas kerran satuin näkemään kulttileffan Rai:n ennennäkemättömissä(siis ei mitään roskaa, jota nimitetään kultti-elokuvaksi vain, jotta voidaan perustella miksi jotain huonoa mutta nostalgiaa herättävää elokuvaa pitäisi arvostaa). Wim Wenders kävi Japanissa etsimässä ihailemansa ohjaajan,Yasujirô Ozu:n Tokiota.
Elokuva oli kiinnostava.

Kiinnostava oli myös Wendersin ajatus: hän ei muistanut matkastaan juuri mitään (Materiaali oli filmattu 1983, elokuva valmistui 1985), ja hänen kuvaamansa pätkät olivat "kuin paperinpala, johon joskus kauan sitten on kirjoitettu muistiin uni, joka lappusen löytyessä tuntuu ihan vieraalta". Hän pohti josko muistot matkasta olisivat pyyhkiytyneet juuri siksi, että hän oli filmannut kaiken.

Käyköhän meille kaikille lopulta niin, että tämä pakonomainen muistojen kirjaaminen (esim.naamakirja) tekee meistä kykenemättömiä muistamaan mitään, koska olemme ulkoistaneet muistin kuviin, kirjoituksiin, nettiin?

Kissat häiritsee, joten tässä tämä nyt sitten oli. (Pino makaa käsivarren päällä)

1 kommentti:

Ripsa kirjoitti...

Olen kuullut leffasta, mutta en ole nähnyt. Japanilais-saksalainen kulttuurimatka voisi olla kiinnostava, visuaalisestikin. Vai olikohan Wenders jo silloin Jenkeissä?

Mutta Sari, luulen että kirjoittaminen ja/tai muu kuvaaminen on tärkeätä juuri siksi että kaiken aikaa tapahtuu jotain, jonka soisi säilyvän muistissa. En tiedä onko sitten tämä blogikirjoittaminen tai FB-jutut (jotka menevät ohi aika pian). Minulla on tarve kirjoittaa käsin ja muistikirjaan ja koko ajan.

Todennäköisesti lapsuuden päiväkirjojen jatkoa. Mutta osa niistäkin on säilynyt, ja niissä on huomioita 50-luvusta, joka alkaa olla aika kaukana takana. Historia on tärkeä asia, meidän aikamme historiaa ei ole vielä kirjoitettu.

Joskus tosin tuntuu siltä, että ei tule olemaan ketään joka tästä enää kirjoittaisi. Luin juuri Joseph Brodskin esseen Kleiosta, historian jumalattaresta. Hän on sellainen nainen, että ei siedä kenenkään tulevan hänen lähelleen. Mietin vieläkin mitähän se metafora tarkoittaa.