Ihmisen profiilit

Ajattelin kokeilla erästä streaming-palvelua, siis sellaista ilmaisohjelmaa, jolla voi kuunnella musiikkia suoraan kappaleita lataamatta. Siis ilmaista niin kauan kun jaksaa mainoksia.
Itselleen voi luoda "radiokanavia" valitsemalla musiikkilajin tai vaikkapa vain yhden artistin. Kone sitten selailee samantapaista musiikkia kuunneltavaksi. Musiikkimaun mukaan ohjelma ja halutessani myös muut käyttäjät luovat minusta profiilin. Tähän mennessä olen vähän vahingossa kai jonkinlainen indierock-tyyppi.

Samalla periaatteellahan goooglekin mainostaa. Jos olet ostanut nettikaupasta housut tai etsinyt Budapestin matkoja, hakukone ystävällisesti vilauttelee sinulle muita halpislentoja ja samantyyppisiä housuja mainoksissaan. Pikkuhiljaa, eikä edes niin hiljaa nettikäyttäytymisestäsi voi päätellä missä olet ja mistä pidät. Google ainakin tietää jo, että olen Italiassa, jossain tekemisissä brittien kanssa ja että pidän tietynlaisista vaatteista.

Naamakirjahan se vasta profiloikin. Ihan kaikki elämänalueet otetaan avosylin verkossa vastaan: kuvat ja kirjoitukset, tykkäämiset ja ihmissuhteet. Itse olen vastahakoinen lahjoittamaan elämäni Zuckerbergin rahastettavaksi, joten profiilini ei ole kovin täydellinen, vaikka todenmukainen onkin. Ehkä olen vain vanhanaikainen.

Suomalaisessa mediassa puhutaan vihapuheesta. Tämä on minun profilointini vihapuhujista: vihapuhujat ovat kuin google, naamakirja tai spotify. He profiloivat ihmiset muutaman (joskus vain yhden) ominaisuuden perusteella ja päättävät sitten miten heihin pitää suhtautua. He päättävät myös mitä toinen ajattelee, he eivät ole kiinnostuneita yksilöistä.
Ehkä vihapuhuja ei osaa itse muodostaa ajatuksia. Hän vain toistaa raivokkaita iskulauseita tai pelkkiä solvauksia, koska ei osaa muuten ilmaista itseään. Hän tuntee ylivoimaisuutta koska löytää muita, samoja iskulauseita toistavia raivoajia. Jos hän saa toisen pelkäämään, on se todiste iskulauseen todenmukaisuudesta, ei siitä, että kuka tahansa tervejärkinen ihminen säikähtää uhkailua, olipa se miten virtuaalista hyvänsä.

No ei tämä minunkaan profilointini tietenkään ole kovin omaperäinen. Se perustuu  kyllä kuitenkin ihan omaan käsitykseeni siitä, mitä olen nähnyt.
Senkin olen tajunnut, että jos joku kieltää vihapuheen olemassaolon, on se huolestuttavaa. Kieltäjä on joko itse vihapuhuja tai harvinaisen sokea.


Tätä kirjoittaessani kissat kiersivät asunnon täyttä vauhtia juosten noin 14 kertaa.

3 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Sari,
juuri täällä missä asun, sattuu asumaan paljon maahanmuuttajia, joten vihapuheita ei juuri kuule.

Muuten sitä on kuulemma aika paljon netin eri saiteilla. Jonkun kerran olen eksynyt johonkin sellaiseen linkkiin ja tullut äkkiä pois.

En ymmärrä vihapuhetta, koska sehän on vain sen toistoa miltä ihmisestä tuntuu. Paljon mieluummin ainakin minä muutun masentuneesta hyvätuuliseksi, kun käyn lukemassa jotakin, tai katsomassa videopätkää.

Ehkä on ihmisiä joille on tapahtunut kertakaikkiaan liikaa kaikkea kamalaa ja ne ovat sitten solmussa? Ihmisiä joilla ei enää ole ketään läheisiä? En yhtään tiedä.

Sari kirjoitti...

Luulen että asia on (ainakin) kaksipiippuinen: on niitä, jotka ovat täynnä turhautunutta vihaa ja etsivät sille kohdetta; toisille vihapuhe on osa poliittista agendaa.

Valitettavasti jälkimmäiset saavat helposti kyytiinsä nuo edelliset.

Ripsa kirjoitti...

Joo, ja viittaus seuraavaan postaukseesi: on erittäin hyvä että saitte kongolaisen integraatioministerin! Toivon todella että afrikkalaiset pääsevät kiinni Italiaan, sen verran paljon ja kauan heitä on siellä jo ollut.

Meillä on maahanmuutto vasta ihan alussa, niin kuin varmaan tiedät. Ihmiset eivät tiedä kuinka olla, puolin ja toisin.

Ehdin jo unohtaa tämän vihapuhepostauksesi.