Asiasta toiseen

Piirros: tyttäreni A

Oi, kuinka hieno kuunpimennys! Siis viime yönä tuli tuijotettua kuuta oikein kunnolla. Se näkyi niin selvästi. Kuu siis ihan oikeasti näkyy sinisenä, vihreänä ja lopulta punaisena, kun maan varjo osuu sen ylle. Kuuta katsellessa tuli oikein romanttinen olo, mutta minähän olenkin romanttinen.

Kuten nimittäin joistakin aikaisemmista postauksista voi päätellä, olen romanttisen musiikinkin ystävä.
Romanttisella musiikilla tarkoitan esimerkiksi ranskalaista yhtyettä Air (jolla oli sormensa pelissä myös Charlotte Gainsbourgin levyn kanssa), jonka uutta levyä juuri parast'aikaa kuuntelen ensimmäistä kertaa. On vaikea keskittyä kirjoittamiseen, kun pitää vähän väliä pysähtyä kuuntelemaan. Ehkä ei pitäisikään tehdä kahta asiaa yht'aikaa.

Ostin pari päivää sitten halpaa lankaa, kun teki mieli neuloa jotakin. Olen siis neulonut kaulaliinaa (jolle tulee käyttöä vasta kuukausien päästä, joten ehdin saada sen takuulla valmiiksi) ja katsonut televisiosta mm. Sanremon eilen päättyneen festivaalin satoa. Nämä kaksi toimintoa käy yksiin mainiosti, koska laulajia ei tarvitse tuijottaa koko ajan.

Olen oikeastaan iloisesti yllättynyt. Festivaaleilla oli ainakin kaksi kappaletta, joista voin sanoa pitäväni. Olenkohan aliarvioinut koko festivaalin?

Tänään oli kaunis aurinkoinen päivä, ja kävinkin pitkällä kävelyllä. Voi että oli puistossa markettoja! Ja sellaisia pieniä sinisiä kukkasia; luulen että niiden nimi on linnunsilmä. (On, tarkistin.)
Puissakin on kukkia, mutta lehdet ovat vielä aivan pienen pieniä. Parin päivän päästä alkaa varmasti jo vihertää kunnolla. Keskustassa näin kummallisen kirjavan persialaiskissan erään talon ikkunalla. Kuten voi päätellä, kamera ei ollut mukana. Lehtikioskilla katselin, josko olisin löytänyt uusia kirvokkeita neulomisharrastukseen, mutta lopulta ostettiin vain ne tavalliset sanomalehdet.

Lehdestä luin artikkelin siitä, kuinka Dolce&Gabbana ovat puolustelleet typerää ja mautonta mainoskampanjaansa sillä, että se on TAIDETTA. Hohhoijaa. Mutta me kukkahattutädit emme pidä "taiteesta". En jaksa tosin edes selittää, mikä D&G:n taidekäsityksessä on mielestäni pielessä.
(päätelkää itse katsomalla linkin kuvaa).
Hiihtäkää hikiälle muotitaiteilijat!

Minä vaan kuuntelen linnunlaulua, romanttista musiikkia ja katselen kedon kukkia.

edit. Maija avustaa polkkaamisessa tuijottamalla kiinteästi naamaani, kun kirjoitan. Suuhygieniani on sen huomion kohteena. Se nimittäin nuuhkii suutani heti, kun vähäksi aikaa keskeytän näppäilyn tai hiiren heiluttelun. Kallen mätitahna ei voi olla syynä, se loppui eilen!

5 kommenttia:

Petja kirjoitti...

D&G:n brandi on minusta ollut suurista muotitaloista homoeroottisin.

Sari kirjoitti...

Ehkä siksi että he ovat Italian viralliset paraatihomot?
Jotkut ovat jo ehtineet lausua, että sen siitä saa, kun antaa homojen tulla julkisuuteen.
Unhoittuu vain noilta moralisteilta se, että homous tuskin on ihan just sama asia kuin D&G.
Aivan kuten naisellisuus ei ole ihan just sama asia kuin mallityttöjen kankkujen keinuttelu.

Petja Jäppinen kirjoitti...

Minä en tiedä D&Gstä mitään. Mm. tuli uutisena mulle että he ovat henkilöitä, luulin brändinimeksi.

Mutta vaatteet ja mainokset tiedän.
Niissä on aina ollut jotenkin latautunut ilmapiiri. Väkivaltaa ja homoilua.

Kytgo!

sahrami kirjoitti...

Hieno piirros.

Olen huomannut, että kissoilta on kohteliaisuus haistella toisen hengitystä. Erityisen kohteliasta on vielä sen jälkeen nuolla huuliaan.

Airilla on hyvää musiikkia. Minulla on vuosi sitten kännykän soittoäänenä Cherry blossom girl.

Sari kirjoitti...

Juu, Dolce ja Gabbana on kaksi heppua.
http://www.verycool.it/wp-content/images/dolce_gabbana.gif
Maija haistelee erityisen innokkaasti hengitystà, jos olen syònyt eukalyptus-karkkeja. Luultavasti se saa kiksejà siità, vaikka aina nyrpistààkin nenàà ja kààntàà pààn pois.