Ministeri

 Cécile Kyenge Kashetu

 Naimisissa ja kahden tyttären äiti, syntynyt Kombovessa Kongon Demokraattisessa Tasavallassa, nykyisin Italian kansalainen. Toimii silmälääkärinä.

Luottamustoimet:

• Kansainvälinen yhteistyö ja Integraatio-Forumin puheenjohtaja Modenassa
• Modenan kunnanvaltuutettu, sosiaalivaliokunnan jäsen
• Puolueensa (PD) maahanmuuttopolitiikan lääninvastaava.
• Vuodesta 2010  "Primo Marzo"-verkoston kansallinen tiedottaja; verkosto pyrkii edistämään maahanmuuttajien oikeuksia ja ihmisoikeuksia

Cécile Kyenge on tällä hetkellä yhteistyössä eri järjestöjen ja yhdistysten kanssa kansallisissa kansalaisoikeus-kampanjoissa. Hän kirjoittaa Combonifem- ja Corriere Immigrazione-lehtiin. Hän on edistänyt ja koordinoi AFIA erikoislääkäreiden koulutus-hanketta Kongossa yhteistyössä Lubumbashin yliopiston kanssa.

•  Ensimmäinen afrikkalaissyntyinen parlamentin jäsen
•  Juuri valitun hallituksen integraatioministeri

Muuten ministereissä ei ole paljon hurrattavaa.

Musiikkivaalit

Olen koko päivän yrittänyt keksiä mitä sanoa San Remon laulufestivaalista.

Ensinnäkin siitä on vaikea sanoa mitään, jos ei sitä ole katsonut. Olen koko viikon kuullut festivaalilauluja netistä ja jälkijunassa katsonut hauskoja pätkiä (festaria juonsi hauska koomikko Luciana Littizzetto, jonka lausahdukset on aina taattua tavaraa) ja kuullut tuttujen kommentteja. Mutta en nähnyt yhtään iltaa kokonaan. 

Toisaalta on vaikea sanoa laulufestivaalista mitään, ennen kuin on keksinyt mikä laulu on se mieleisin. En sitten keksinyt, mutta päätin, että mieluisin artisti on tämä ujo pianisti:

Raphael Gualazzi: Sai (Ci Basta Un Sogno)

Jotain saapasmaan ilmapiiristä kertonee se, että jotkut ihan oikeasti kieltäytyivät katsomasta festivaalia, koska juontajapari (ja sitä kautta koko festivaali) oli vasemmalta. Voi kuulostaa omituiselta, mutta jo aika monta vuotta sitten päätettiin, että kaikki (ruoka, juoma, elokuvat, musiikki, kaupungit jne jne) on voitava jakaa vasemmiston ja oikeiston kesken.

Edesmennyt lauluntekijä Giorgio Gaber kirjoitti siitä jopa laulun, joka tuntuu näin vaalien alla erittäin ajankohtaiselta:
---
Fare il bagno nella vasca è di destra
far la doccia invece è di sinistra
un pacchetto di Marlboro è di destra
di contrabbando è di sinistra.
Ma cos'è la destra cos'è la sinistra...
Una bella minestrina è di destra
il minestrone è sempre di sinistra
tutti i films che fanno oggi son di destra
se annoiano son di sinistra.
Ma cos'è la destra cos'è la sinistra...
Le scarpette da ginnastica o da tennis
hanno ancora un gusto un po' di destra
ma portarle tutte sporche e un po' slacciate
è da scemi più che di sinistra.
Ma cos'è la destra cos'è la sinistra...
---

Kylpeä ammeessa on oikeistolaista
käydä suihkussa on sen sijaan vasemmistolaista
Marlboro-aski on oikeistolaista
laittomat savukkeet vasemmistolaista
Liemi on oikeistolaista
keitto on aina vasemmistolaista
ja kaikki leffat nykyisin on oikeistolaisia
jos ne on tylsiä ne on vasemmistolaisia
Mutta mitä tarkoittaa oikeistolainen ja vasemmistolainen...
Lenkkarit tai tennarit
on vielä aika oikeistolaisia
mutta jos niitä käyttää likaisina ja kengännauhat huonosti sidottuna
on se pöhköä pikemmin kuin vasemmistolaista

Niin, mitä on oikeisto ja vasemmisto? Ei ainakaan poliittisia kantoja. Puolueet ovat jo aikoja sitten menettäneet värinsä ja suuntansa.

En ole nyt ihan varma onko tuo Gualazzi oikealla vai vasemmalla. Ihan tarpeeksi keskella omaa makuani kuitenkin.
 Raphael Gualazzi: Senza Ritegno

Rotesti

Voisin mennä siitä missä aita on matalin ja kiukutella sitä miten suomalaiset äänestivät ihan väärin, ja että miten meidän julkinen kuvamme on maailmalla tiivistettävissä seuraavaan Irwin Goodmanin (ironiseen) lauluun : Mutakuono ja lakupelle
(Joku on lämäissyt kuvitukseksi Suomen lipun, ironinen teko sekin, toivon tosin ehkä turhaan)

Olen kuitenkin tässä viikon ajan sulatellut vaalitulosta (joka suoraan sanoen ei ollut mikään yllätys edes ulkosuomalaiselle) ja tullut siihen johtopäätökseen että suomalaiset äänestivät ihan oikein.

Luulen että erityisesti maaseudun väki on kyllästynyt oman äänitorvensa muuttumisesta helsinkiläisten mielistelijäksi. Miten voi maatalousyrittäjä niellä puheet "Suomen keskusta on myös helsinkiläisten puolue", kun koko historiansa ajan (siitä asti kun se vielä oli maalaisliitto) puolueen äänestyskanta on ollut maaseudulla. Keskustassako ei haluta olla maalaisia, eikä maakunnista?Aika suuri osa asuu vielä kehäkolmosen ulkopuolella. Eikä asiaa auttanut laskujohtoinen hallitus-ura tai vaalirahoituksen pimeän puolen paljastuminen.

Puolueet kaiken kaikkiaan ovat näyttäneet olevansa kykenemättömiä tekemään johdonmukaisia päätöksiä ja on niiden syy, että populismi saa jalansijaa. Jos persujen suurin ansio on se että "he sanovat niinkuin asiat ovat" ja että "heidän puheistaan edes ymmärtää jotain" on se merkki siitä että ammattipolitiikot ovat epäonnistuneet.

Piti siis protestoida, eikä näyttänyt haitanneen se, että äänestäjien vastalause poliitikalle kuulosti lähinnä Simo Salmisen rotestilaululta.

Nyt uudet kansanedustajat löytävät itsensä pääkallopaikalta, ja vastuu painaa. Olen utelias näkemään mitä he saavat aikaan. Aivan yhtä kiinnostavaa on nähdä millaisia seurauksia heidän lupaamallaan politiikalla on. Jos Portugali ei saakaan eurotukea, saattaa se olla portugalialaisten pelastus. "Avustukset" yleensä annetaan pankeille ja valtio velvoitetaan kiristämään vyötä ja alentamaan palkkoja, siis tavalliselle kansalaiselle koittaisi vielä tiukemmat ajat. Voi olla tietysti niinkin että persut juuri ajavatkin vain avustusten tiukkoja ehtoja eivätkä avustusten epäämistä, missä tapauksessa heidän valtaantulonsa saattaa olla ihan oikeastikin portugalilaisten perikato. Epäilen tosin, että Arkadianmäelle pääseminen muuttaa kivikovankin persun ammattipolitiikoksi, saati sitten hallitusvastuu, ja sanoista tekoihin siirtyminen hankaloituu yllättävän paljon. Joten katsotaan nyt.

Mitä tulee alussa mainitsemaani mielikuvaan suomalaisista, ihan hyvä että maailmalla pidetään suomalaisia konservatiivisina ulkomaalaisvihaajina. Eipähän tarvitse kenenkään ulkomaalaisraukan ihan ilman ennakkovaroitusta joutua pohjolan perille kärvistelemään.