Myräkkä

Ajoin kotiin pyryssä. Keskinopeus 30 km/h, vastaantulevien kaistalla kymmenisen kilometriä jonoa, joka meni vielä hitaammin.
Olipa kiva kääntyä kotipihaan.

Sisältä katsottuna ulkona on kivan näköistä.

Mitä hä?

Kissat on kai taas nukkuneet koko päivän. Riehuvat sitten yöllä.Paavi erosi.
Siinä kaikki tältä erää.

Päivä jälkeen järistyksen

Jotain on pakko tehdä: etsiä autettavia, jakaa tietoa, ostaa juustoa. (Parmigianoa tutulta perheeltä, jonka varasto, kahden vuoden työ, meni pilalle ja juustot on saatava äkkiä jonnekin)

Omat lapset tulivat sattumalta juuri tänään, eilisen kaoottisen päivän jälkeen helpottaa. On kiitollinen olo: ollaan kaikki kunnossa ja meillä on koti pystyssä.

Ja kissa ruukussa:

se kasvaa...

Jossain alla on kissanruohoa

Kesäverhot

Verhosta näkee läpi

Tuplahyökkäys

Oho, se uhkaa tulla alas

Ei me tässä mitään

Katsellaan vaan ulos

Viikko täyteen!

224 g Vs. muutama kilo

Välineurheilua

Tästä tulee nyt vähäksi aikaa kissablogi, mutta kestäkää. En nyt sentään perustanut Pinolle omaa blogia, vaikka sekin jo kävi mielessä. Jotain rajaa sentään.

Periaatteessa vastasyntyneen kissan hoito on yksinkertaista hommaa: tarjotaan ruokaa, pestään, ja pidetään lämpimänä. Mutta yksinkertaisuutta monimutkaistaa se, että kaikki on tarkkaa:

- ruoka on mitattava tarkasti, ja välineitten on oltava puhtaita:

Lasissa kuumennetaan mitattu vesi ja lusikalla sekoitetaan kuumaan veteen maitojauhe. (Pullo on niin pieni, ettei siihen saa mitenkään tungettua pulveria sotkematta) Sitten maito laitetaan tuttipulloon ja jäähdytetään 38 asteiseksi. Pino ruokailee noin kahden tunnin välein.

Vaakaa tarvitaan painon tarkkailuun; noin kymmenisen grammaa päivässä pitäisi tulla, ja tullut on. Pitää siis olla tarkka vaaka.

- Peppua pitää hieroa, jotta vauva tajuaa pissata ja kakata; käytän siihen vanhoja pyyhkeen riepuja tai pehmeitä paperinenäliinoja. Vauva pitää myös pestä; siihen käytän myös froteelappuja. Hammasharja on pehmeäharjaksinen lastenharja, ja sillä suitaan pentua, kuten äitikissa karhealla kielellään tekisi. Pitää turkin puhtaana ja rauhoittaa ja lohduttaa pienokaista.

- "lämpötalous" on vastasyntyneen hoidossa todella tärkeää, sillä kissanpoika on kolme ensimmäistä viikkoa vaihtolämpöinen, eli se on ympäristönsä armoilla. Pinon lämmitys hoituu kahdella puolen litran vesipullolla, jotka on helppo lämmittää mikrossa sopiviksi pattereiksi koriin tai laatikkoon.

Koria käytän päivällä, kun voin siten helposti kannella sitä mukana. Terkkuja vaan korin tekijälle, siskolle. Löytyi siis uusi käyttö!

Laatikkoon kisu joutuu yöksi ja autolla kuljettaessa, koska sen kori ei sitä pitele, kuten  kuvasta näkyy. (tosin tuossa se nukahti heti reunalle, ja pako loppui siihen) 

Ja sitten kun liikunta lisääntyy, välineet kehittyy!

Turvattu tulevaisuus...

... uudella kissaystävällämme, joka sai tänään pikakasteessa nimen Mimì Mikan*. Myös minun tulevaisuuteni on turvattu: jos aion vanhempana olla aito "crazy catlady", on kissoja oltava enemmän kuin yksi.

Kävimme juuri katsomassa Mimìä eläinklinikalla, jossa se viettää vielä pari päivää, jotta ortopedi sanoo sanottavansa naulasta sääressä, siis otetaanko pois vai jätetäänkö. Sitten pääsee virkeä ja lihonut kissa kotiin.

Tänään monet italialaiset, erityisesti naiset, sanovat sanottavansa kaupunkien turuilla ja toreilla mielenosoituksessa, jonka paljonsanova iskulause on

"Se non ora quando?" "Vogliamo un paese che rispetti le donne, tutte".

( "Jos ei nyt, niin milloin sitten?") ("Haluamme maan, joka kunniottaa naisia, kaikkia naisia.")

Jo oli aikakin. Tai jo aikaa sitten. Tässä maassa kun miehillä on ihan oikeasti ylin valta käsissään ja julkisuudessa naisille tarjotaan absurdeja vaihtoehtoja: Haluatko perustaa perheen? Älä vaan mene töihin! Haluatko edetä uralla: Opiskele vain jos sinulla on siihen varaa, nopeammin onnistut jos myyt alastonkuvia ja seksuaalisia palveluja. Uralla tarkoitetaan tässä tapauksessa mitä tahansa, jopa poliittista uraa. Tai nimenomaan sitä.

Ja oikeassakin elämässä naiset tekevät todella vaikeita ratkaisuja: pallottelevat lapsiaan isovanhempien ja vähäisten hoitopaikkojen välillä, kestävät syrjintää työpaikan menettämisen pelossa, tekevät toista työpäivää kotitöiden parissa. Ainakin useimmat tuntemani miehet osallistuvat toki kotitöihin, mutta se tarkoittaa käytännössä vieläkin " naisen auttamista".

Moni sanookin että naisen asema on Italiassa palannut taaksepäin sitten kahdeksankymmenluvun, ja jotenkin minunkin oma mutu-viisarini kertoisi samaa. Voi kunpa tämä koko Berlusconi-jupakka toisikin edes jotain positiivista ja heilahtaisi koko yhteiskunta terveempään suuntaan. Tai ainakin tyttölapsille alettaisiin taas tarjota muitakin roolimalleja kuin takamuksen heiluttelu telkkarissa.

Ja sekopäisten kissamummojen tulevaisuus olisi turvattu.

* Mimì oopperasta La bohème, koska Mimìllä on siinä " gelida manina", siis kylmä kätönen. (Ihan ite keksin tuon) Ja koska kissa sanoi sen ensikerran tavatessamme "mimiii".
Ja Mikan, koska se tarkoittaa mandariinia japanin kielessä.
( tuon keksi mies, joka on oikea nippoloogi)
Niin tuli sekä vaivainen tassu että kissan väri ujutettua nimeen. Ja kumpikin, sekä minä että mies, voidaan kutsua kissaa haluamallamme tavalla.

Kissauutisia

Tuossa makaan flunssassa, hiukset vähän kiharassa ja Caladrius istuu onneksi nenä minuun päin. Tuo keskiaikainen lintu ennusti paranemista, huono merkki olisi ollut pää poispäin.
Oma Caladriukseni tosin on musta ja karvainen. Maija nauttii kun saa maata koko päivän mahani päällä lämpimässä.

Tuo oli eilen, nyt on olo jo parempi.

Ehkä vilustuin viikonloppuna, kun juoksentelin pelastamassa kissoja. Pihastamme oli naapurit löytäneet pienen naaraskissan, joka roikotti tassuaan ja miukui syliin. Vein sen lauantaina kissalaan ( meinasin ensin laskea meille kotiin, mutta Maija oli liian äkäinen), mutta he eivät voineet ottaa sitä heti, koska eläinlääkäri ei ollut enää paikalla. Kisu oli sitten meillä eristyssellissä (työhuoneessa) Maijan äkäisen vartioinnin alla yön ja veimme sen sitten sunnuntaiaamuna uudestaan kissalaan. Ja nyt kaduttaa. Olisi pitänyt vain viedä se eläinlääkärille ja tuoda kotiin. Päätimme miehen kanssa että jos kuukauden päästä ei kisua ole vielä kukaan adoptoinut, otamme sen Maijan vastustelusta huolimatta, tottukoon. Ja kaipa se ajan kanssa tottuisi. Kun kohtalo (kissa) koputtaa ovelle (soittaa naapurin avulla ovikelloa) ei sille pitäisi kääntää selkäänsä...

Tässä viikonloppuvieraamme (nimeä emme sille antaneet, vaikka kuin mieli teki):
Kaunis kun mikä.

Kuvalähde: http://bestiary.ca/beasts/beastgallery143.htm#

Kissalan poikia

Eilen kävimme katsomassa hylättyjä/löydettyjä kissoja kunnallisessa kissakodissa. Kissala on maalla muutama kilometri kaupungista länteen, lyhyen hiekkatien päässä Marzaglia-Cognento tieltä. Paikka oli sama kissasuoja josta Maijakin meille päätyi.Tämä vierailu oli osa projektiamme "kissalle kissa"; aivan kuten Dharma ja Greg sarjassa Dharman koiralla oli oma koira, meidän kissammekin tarvitsee (ehkä) oman kissan.

Kissasuojassa oli viisi kissaa. Kaksi mustaa aikuista, vaalea ja tumma tabby, sisarukset, nekin aika isoja, ja virkeä tabbypentu. Emme tuoneet kotiin ketään. Poikasen olisimme saattaneet ottaa, jos se ei olisi ollut vielä kesken madotuksen ja vatsavaivainen ja rokottamaton. Ei kisu mitenkään kipeä ollut vaan virkeä ja kiiltäväkarvainen, mutta ennenkuin eläinlääkäri saa selville miksi se ripuloi, sitä ei voi rokottaa, eikä siten tuoda kotiin. Jätimme puhelinnumeron, joten katsotaan nyt. Kissalan täti lupasi myös, että jos Maija ei uutta tulokasta hyväksy, he ymmärtävät kyllä ja ottavat kissan takaisin. Itseasiassa hän sitä ehdottikin, tietäen, että kissat ovat aika herkkiä ottamaan nokkiinsa jos kotipiiriin yht'äkkiä ilmestyy vieraita olioita.

Pieni huriseva ja leikkisä pitkäjalkainen olio oli kyllä vaikea jättää häkkiin miukumaan. Pidin sitä vähän aikaa ja se tarttui paitaan, kehräsi ja leikki korviksella. Olisin toki ottanut muutkin kissat oitis mukaan jos vain olisin voinut, mutta kissanpennut ovat erityisen vastustamattomia. Ne tuntuvat sanovan "ota minut mukaan, älä jätä".

Olen kuitenkin vielä kahden vaiheilla. Ei niin ettenkö haluaisi toista kissaa; mietin ennemminkin onko sen ottaminen paras ratkaisu Maijalle ja sille hypoteettiselle toiselle kissalle, olemmeko oikea koti kahdelle kissalle. Aika raskaasti vaaka on kallistumassa "kyllä" vastauksen puolelle. Mutta tämä on harkittava tarkkaan.

Odotan soittoa kissalasta.

Yleisön pyynnöstä

Pari kuvaa lisää kuvablogissa.

Elämää kissan kera

Onneksi huonekasvillamme on monta lehteä. Eikä se ole ilmeisesti myrkyllinen.

Volkkarin taikavoimat

Maija etsii älyllistä elämää asuntomme ulkopuolelta

Vaikka autoni ei olekaan mikään Chitty-Chitty-Bang-Bang, on se varsinainen taika-auto.
Tänään töihin lähtiessä se ei yksinkertaisesti suostunut käynnistymään, ja jouduin peruuttamaan oppitunteja: nyt on ihan kipeä olo. Autoni siis tiesi, ettei minun kannattanut mennä töihin.

Näistä kuumehoureista huolimatta olen jaksanut seurustella anopin kanssa, surfailla tutkimassa karmivan eduskuntaskandaalin käryjä ja miettiä tulevia valokuvausprojekteja. Onneksi anoppi oli leiponut suolaisen piirakan, ei tarvinnut ruokaakaan laittaa.

Nyt näen myös, mitä täällä kotona touhutaan, kun olen iltaisin töissä. Älyllistä elämää löytääkseen pitäisi käyttää kvanttimekaniikan keinoja; olenkin epäillyt, että poissaollessani yleinen tekkenin pelaaminen ja animen tuijottaminen lisääntyy räjähdyksenomaisesti.

Mutta on tämäkin. Kun olisi aikaa kirjoittaa jotain, ei kykene. Ojoi.
Oi, taikavolkkari, jätä minut kotiin huomiseksikin.

Roskakuski

Naapurin kissa tykkää istuskella joko kynnysmatollamme tai automme katolla. Maija ei kuitenkaan ole yhtään kiinnostunut toisen kissaneidin tuttavuudesta; se sähisee ja murisee, jos toinen istuu ovemme ulkopuolella ja oven aukaisee. Naapuri, jolla on myös kaksi muuta kissaa, on yksi niistä mukavista alkuasukkaista, joiden ansiosta olemme kotiutuneet vaivatta. Aina irtoaa jutusteltavaa, jos ei muusta niin sitten ainakin kissoista.

Auto pitäisikin siivota, sisällä on olo kuin roskakuskilla, mutta luultavasti kohta tulee viimeinen lasti Ikeasta, joten pitää olla valppaana vastaanottamassa aikuisten palapelejä. Kokoaminen saa odottaa, kun pitää käydä jakamassa englannin futuurin ilosanomaa. Saattaapi olla että tänä iltana askarrellaan ankarasti.

Muutkin kuljettavat roskia; Napolin seudulla raivataan suuren roskakatastrofin jälkiä. On vähän käsittämätöntä, että toisaalta ihmiset osoittavat mieltä kaatopaikkojen perustamista vastaan ja toisaalta roskakasojen aiheuttamia ongelmia (esim. koulut ovat monissa paikoissa olleet kiinni viikkotolkulla) vastaan. Siis ylipäänsä koko tilannetta vastaan. Sillä aikaa armeija kärrää roskakasoja teiltä pois ja jopa tänne Emilian maakuntaan, vaikka tietysti se, että roskia ei ole lajiteltu millään lailla, rajoittaa niiden jatkokäsittelymahdollisuuksia.
Kaiken takana on organisoitunut rikollisuus, joka on jo vuosikymmenet pyörittänyt jätebisnestä ja aiheuttanut ainakin kerran vuodessa " emergenza dei rifiuti", yleensä kesähelteellä. Mistään emergenza-sta tuskin voi puhua, jos tilanne on jatkunut vuosikymmenet. Hohhoi. Kierrätys ei kannata, jos jätteitä voi salakuljettaa. Raha ei haise?


Taidan kierrättää nyt itseni pois tästä tietokoneen äärestä. Vaikka on kyllä mukava taas pitkästä aikaa surfailla näilläkin aalloilla...

Maijan touhuja

Tuulee. Vaikka on lämmintä, illalla tuoksuu raikkaalta, syksyltä.
Kissaa tuulenpuuskat pelottaa vaikka sen pitää kuitenkin valvoa harakoita, jotka riekkuvat lehmuksissa. Niinpä se ryntäilee parvekkeelle ja takaisin sisälle hieman epäarvokkaasti.

Kevätaamuna

Taisi olla Wodehouse, kun tuumasi, että kissat eivät ole päässeet vieläkään yli siitä, että heitä palvottiin muinaisessa Egyptissä jumalina. Ainakin Maija on kuin jumalatar, kun se makaa lämpöpatterin päällä tarkastelemassa meitä.
Se istuu tyynenä paikallaan ja kallistaa päätään elegantisti puolelta toiselle, kun kuvaan sitä kamera nenänmitan päässä. Kun se kyllästyy, hitaasti se nousee, haukottelee, valuu alas lämpöpatterilta nestemäisenä, tervehtää hännällä ja puikahtaa ovesta parvekkeelle.

Siellä se säksättää hetken pikkulinnuille ja raukenee sitten kevätauringon lämpöön.

Miksi ei elää tätä ainoaa elämää, joka meillä on, kissan kanssa?