Lomat on siis auttamatta ohi ja on aika postata tämänvuotisen maakuntamatkan kuvia. Tällä kertaa kiersimme Marchen ja Umbrian maakuntia.
Kuvien autenttisuuden varmistaa joka kuvassa esiintyvä musta tahra(linssillä aina joku hiekanjyvä tms.), josta on muodostumassa meikäläisen kuvien vesileima.
 |
| Sirolo. | | | | | | | | | | |
 |
| Vuoristoon |
 |
| Tämä ei ole oikeasti luolasta. Sisäänkäynnin seinästä vaan. Luolissa ei saa ottaa minkäänlaisia kuvia. |
 |
| Maailman kolmanneksi suurimmat tippukiviluolat. |
 |
| Luostari ja museo. Museon vetonaula on paikallinen iktiosauruksen fossiili. |
 |
| Fabrianossa iltakävelyllä |
 |
| Fabrianon kissoja |
 |
| O sole mio katusoittajan esittämänä, Perugia |
 |
| Uskomatonta kivityötä, Perugia |
 |
| Pulu katselee turisteja, jotka ottavat ryhmäkuvia, Perugia |
 |
| Satoja vuosia tässä salissa on kokoonnuttu, Perugia |
 |
| Katu, Perugia |
 |
| Näkymä Perugian keskustasta |
 |
| Etruskien kaivoon pääsi sisään |
 |
| Trasimeno-järven rannalla |
 |
| Seilattiin lautalla järven keskellä sijaitsevalle saarelle |
 |
| Saaren taloissa oli persoonallisia ovikelloja |
 |
| "Hyvän kuoleman" käytöstä poistettu kirkko |
 |
| Isola Maggioren ainoa katu |
 |
| Saari vaikutti lähes asumattomalta, jotain liikettä sentään oli |
 |
| Sää oli mainio |
 |
| Ei jääty kalastamaan |
Aloitimme maakuntamatkan Sirolosta, joka on pieni mutta kaunis. Tunnelma oli jo hieman kesän loppua enteilevä, rannoilla oli kyllä kansaa ihan kiitettävästi. Riminin tasaisille rannoille tottuneille Sirolo, kuten muutkin Anconan eteläpuolen paikat, on eksotiikkaa kukkuloineen ja huikeine näkymineen.
Yöpymispaikkamme oli kuitenkin sisämaassa, koska pääkohteemme oli Frasassi ja sen tippukiviluolat.
Luolat olikin unohtumaton elämys. Oli todella merkillistä todeta, miten aivot havaitsevat etäisyyksiä ja kokoja ihan eri tavalla normaalista poikkeavassa ympäristössä. Opas arvuutteli miten suuri eräskin madonnaa muistuttava stalagmiitti oli; se näytti n. 30 cm korkealta ja omien aivojeni mukaan se oli n. kymmenen metrin päässä. Oikeasti se tietysti oli kaksi metriä korkea, 80 m päässä. Pääsali oli niin suuri, että siihen mahtuisi Milanon tuomiokirkko, mutta suuruutta oli todella vaikea arvioida.
Kyldyyriä päätimme ihailla Perugiassa, ja vieläkin pohkeita pakottaa. Perugia näetsen sijaitsee kukkulalla ja kadut on yhtä ylös-alas-ramppaamista. Mutta ei se haittaa, näkemistä on todella paljon. Parituhatvuotisesta kaivosta lähtien. (Emme olisi menneet koko kaivoon ellei sen pääsylippu olisi sisältynyt toisen museon maksuun; olihan se kiinnostava insinööritaidonnäyte. Kylmä, pimeä ja märkä, kuten kaivot yleensä)
Loppumatkan luontoretki oli hetken päähänpisto, päätimme mennä Trasimenon järvelle kun kerran sinnepäin satuttiin.
Järvi oli mukavan rento paikka. Ehkä sellainen pienen skaalan Garda. Lauttamatka Isola Maggiorelle oli mukava iltapäiväretki.
Jos tämä matkakertomus vaikuttaa harvinaisen sekavalta mutta lyhkäiseltä, johtuu se siitä että olen jo toisella aivopuoliskolla huomisen hommissa. On nimittäin viikon leiri edessä ja vaikka homman pitäisi olla suunniteltu, tuntuu siltä etten ole henkisesti valmis koitokseen.
Menen tästä meditoimaan. (Ja syömään, sekin voipi auttaa)
