Tänä aamuna keittiöstä hohkasi kumma valo. Jääkaapin ovi oli apposen ammollaan ja lattialta löytyi vesipullo ja tyhjä leikkelepakkaus.
Toivon että jääkaapin ovi oli joltain jäänyt hiukan huonosti kiinni, muuten olemme liemessä tämän kissan kanssa. Kun ei maistu kissanruoka aamuleivän päällä. Siis jos tarkoitus olisi tehdä kaikesta ruoasta kissojen kanssa yhteistä.
Vaikka kissojen elämä voi tässä huushollissa vaikuttaakin kiinnostavammalta kuin meidän ihmisten, jotain jännää sattuu joskus. Eilen näin ensimmäistä kertaa elämässäni oikean kaarajahdin keskellä kaupunkia. (Maanteillä tai moottoriteillä piipaa-autoja näkee useasti) Joku oli päättänyt karata rutiinitarkastuksia tekeviltä pollareilta ja sitten sitä kaahattiin kaksi poliisiautoa ja yksi carabinierien gaselli (jotka useimmiten on Alfa Romeoita) piipaten perässä. Ihan kuin elokuvissa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pino. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pino. Näytä kaikki tekstit
Päivä jälkeen järistyksen
Jotain on pakko tehdä: etsiä autettavia, jakaa tietoa, ostaa juustoa. (Parmigianoa tutulta perheeltä, jonka varasto, kahden vuoden työ, meni pilalle ja juustot on saatava äkkiä jonnekin)
Omat lapset tulivat sattumalta juuri tänään, eilisen kaoottisen päivän jälkeen helpottaa. On kiitollinen olo: ollaan kaikki kunnossa ja meillä on koti pystyssä.
Ja kissa ruukussa:
Omat lapset tulivat sattumalta juuri tänään, eilisen kaoottisen päivän jälkeen helpottaa. On kiitollinen olo: ollaan kaikki kunnossa ja meillä on koti pystyssä.
Ja kissa ruukussa:
 |
| se kasvaa... |
 |
| Jossain alla on kissanruohoa |
Kevät
Oli kaunis, aurinkoinen päivä; linnut lauloivat ja kukat tuoksuivat.
Lisää kuvia löytyy klikkaamalla sivupaneelin Flickr-albumia.
Johtunee keväästä että on toisinaan varsin energinen olo, ja taas välillä vetää ihan tyhjäkäynnille. Kesäaikaan siirtyminen on kissojen kanssa asuessa varsin helppoa, kun ne herättää kuitenkin kukonlaulun aikaan. Oikeastaan on helpotus että voi siirtyä muun maailman kanssa suunnilleen samaan päivärytmiin, nyt herätään ihan "ihmisten" aikaan.
Lopuksi päivän kissakuva:
(otettu viis minsaa sitten)
 | |
| Laukun päällä sitten, kun ei syliin pääse |
Talvi
 | |
| Ja taas tulee lunta |
Kaunistahan tämä on, valkeat Apenniinit auringonlaskun aikaan on satumainen näky.
Meillä päin ollaan aika hyvin varustautuneita, mutta kaikkialla saapasmaassa ihan ei. Etelämmässä on jäänyt kokonaisia kyliä lumen saartamiksi, sähköt ja vesi poikki. Tuttava kertoi isänsä olevan töissä sähkölaitoksen hätäpuhelimessa, jonne oli eräskin vanhus soittanut pyytäen apua, kun sähköt oli poikki ja takassa poltettu jo melkein kaikki tuolit. Syrjäiset pikkukylät kun ovat juuri vanhusten asuttamia.
Me vanhukset olemme varautuneet näillä näkymin viimeiseen lumipyryyn: iso pannullinen uunipastaa ja Downton Abbeyn toinen kausi. (Olenko ainoa jonka mielestä se on yksinkertaisesti Mennyt maailma-Kahden kerroksen väkeä toisinto? Ei niin että se haittaisi)
Runebergia
 |
| Maija istuu papyrysruukun reunalla ja katsoo Pinon säntäilyä |
 |
| Ylivalottunut kissa lumessa |
 |
| Maija päättää jättää Pinon riehumaan |
 |
| Sokerikuorrutus loppui kesken |
Myöhään itsenäinen
Meni tuo Suomen itsenäisyyspäivä ohi ihan tavallisena työpäivänä. Jossain vaiheessa, ehkä tuntirekisteriä kirjoittaessa, huomasin päivämäärän ja hiljaa mielessäni toivotin Suomelle onnea.
Illalla jätin Linnan juhlatkin katsomatta. Tänään olen kuitenkin paikallisen pyhän vuoksi kotona ja ajattelin vilkaista löhöilyn lomassa pikakelauksen mekkokavalkadia, jos huvittaa.
Bensa kallistui. Näin tämä uusi "verta ja hikeä"-hallitus alkaa vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Eläkeikääkin lisätään niin, että luultavasti tällä menolla eläkkeelle lähdetään lopulta vain jalat edellä. Ei se nyt niin kauheasti itseäni hirvitä, toivon tekeväni töitä mahdollisimman pitkään. Maalaisjärkeni ei vaan oikein ymmärrä miten hälyttävän korkeaa nuorityöttömyyttä hoidetaan korottamalla eläkeikää. Ja miten kulutusta lisätään viemällä tuhkatkin pesästä. Mutta en olekaan hallitus, jonka päätehtävä on pelastaa euro, ei ihmisiä. Jotenkin tuntuu, että ihmisillä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta löytää edes hiukan itsenäisyyttä. Italiaksi palkansaaja tai alainen kääntyy sanaksi dipendente, siis riippuvainen. Aika riippuvaisia ihmiset ovatkin työnantajistaan, kun sosiaalinen turvaverkko on jokaisen perheen omassa taskussa.
Meidän perheen kuopus, Pino, (aka Lu Bu) kasvaa ja kukoistaa. Se alkaa tajuta sanaa "ei" ja joskus jopa tottelee. Tuntuu olevan luonteeltaan varsin itsepäinen ja ovela. Jos kielletään nousemasta pöydälle tuolin kautta, keksii heti jonkun muun tavan nousta ronkkimaan ihmis-asuinkumppanien ruokalautasta. Varkain hiippailu osoittaa, että se tietää vallan hyvin olevansa kielletyllä apajalla, mutta itsepintaisen ahnaana Pino ei saattaisi millään jättää mitään syömäkelpoista rauhaan. Kun ei se jätä mitään syömäkelvotontakaan rauhaan: vessapaperi, teepussi, (ks.kuva) tai melkein mikä vaan saa Pinon metsästäjän vaistot esiin. Nytkin se murisee teepussia suussa roikottaen (niin, kissatkin murisee) kävellen ympäriinsä samalla pedon arvokkuudella kuin savannin leijona gaselli suussaan.
Ja sitten hypitään ja järsitään ja juostaan - Maija kiinnostuneena yleisönä. Maija ja Pino tuntuvat löytäneen jonkinlaisen perustasapainon (melkein kirjoitin "kauhun tasapainon"). Välillä riehuvat ja leikkivät yhdessä, välillä kumpikin touhuaa omiaan. Ja melkein nukkuvat yhdessä, Maija pitää aina pienoista välimatkaa liian innokkaan Pinon tassuista.
Meillä ihmisillä on kohta joulu, ja se on kivaa. Herkkuja suunnitellaan jo. Ehkä lattialla riepotettu teepussi ei kuitenkaan ole ensimmäisenä ruokalistalla.
Pitää mennä kuitenkin pelastamaan se, kun Pinolla on jo näköjään uusi saalis: miehen fleecetakin helmanauha kiristysnappuloineen, jossain vaiheessa saalistettu ja siten leluksi ansaittu.
Illalla jätin Linnan juhlatkin katsomatta. Tänään olen kuitenkin paikallisen pyhän vuoksi kotona ja ajattelin vilkaista löhöilyn lomassa pikakelauksen mekkokavalkadia, jos huvittaa.
Bensa kallistui. Näin tämä uusi "verta ja hikeä"-hallitus alkaa vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Eläkeikääkin lisätään niin, että luultavasti tällä menolla eläkkeelle lähdetään lopulta vain jalat edellä. Ei se nyt niin kauheasti itseäni hirvitä, toivon tekeväni töitä mahdollisimman pitkään. Maalaisjärkeni ei vaan oikein ymmärrä miten hälyttävän korkeaa nuorityöttömyyttä hoidetaan korottamalla eläkeikää. Ja miten kulutusta lisätään viemällä tuhkatkin pesästä. Mutta en olekaan hallitus, jonka päätehtävä on pelastaa euro, ei ihmisiä. Jotenkin tuntuu, että ihmisillä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta löytää edes hiukan itsenäisyyttä. Italiaksi palkansaaja tai alainen kääntyy sanaksi dipendente, siis riippuvainen. Aika riippuvaisia ihmiset ovatkin työnantajistaan, kun sosiaalinen turvaverkko on jokaisen perheen omassa taskussa.
Meidän perheen kuopus, Pino, (aka Lu Bu) kasvaa ja kukoistaa. Se alkaa tajuta sanaa "ei" ja joskus jopa tottelee. Tuntuu olevan luonteeltaan varsin itsepäinen ja ovela. Jos kielletään nousemasta pöydälle tuolin kautta, keksii heti jonkun muun tavan nousta ronkkimaan ihmis-asuinkumppanien ruokalautasta. Varkain hiippailu osoittaa, että se tietää vallan hyvin olevansa kielletyllä apajalla, mutta itsepintaisen ahnaana Pino ei saattaisi millään jättää mitään syömäkelpoista rauhaan. Kun ei se jätä mitään syömäkelvotontakaan rauhaan: vessapaperi, teepussi, (ks.kuva) tai melkein mikä vaan saa Pinon metsästäjän vaistot esiin. Nytkin se murisee teepussia suussa roikottaen (niin, kissatkin murisee) kävellen ympäriinsä samalla pedon arvokkuudella kuin savannin leijona gaselli suussaan.
Ja sitten hypitään ja järsitään ja juostaan - Maija kiinnostuneena yleisönä. Maija ja Pino tuntuvat löytäneen jonkinlaisen perustasapainon (melkein kirjoitin "kauhun tasapainon"). Välillä riehuvat ja leikkivät yhdessä, välillä kumpikin touhuaa omiaan. Ja melkein nukkuvat yhdessä, Maija pitää aina pienoista välimatkaa liian innokkaan Pinon tassuista.
 |
| Aamiasteepussi uusiokäytössä taitavan varkaan tassuissa |
Pitää mennä kuitenkin pelastamaan se, kun Pinolla on jo näköjään uusi saalis: miehen fleecetakin helmanauha kiristysnappuloineen, jossain vaiheessa saalistettu ja siten leluksi ansaittu.
Pino kaksi kuuta
 |
| Pino kaksi kuuta |
 |
| Tassuilua |
 |
| Kaverit (tai viholliset, ota tuosta nyt sitten selvää) |
 |
| Lähden... |
 |
| lentoon! |
Nukutaan ja leikitään
 |
| Kulman takaa |
 |
| Asento |
 |
| Kahden kerroksen väkeä |
 |
| Joskus sylissä nukkuminen on vielä sitä parasta |
Nyt teattereissa...Pino!
Pino kuvina
 |
| Action cat: sohvan selkänojalla on kiva juosta edestakaisin ja räppäistä silloin tällöin istujia niskaan. |
 |
| Sama ilman salamaa. |
 |
| Nenä on ruokailun jäljiltä hieman nuhruinen. |
 |
| Töpötän. |
 | |
| Nenä on pesty ja nukuttaa. |
Ehkä näin viikonloppuna saan aikaiseksi kronikoida enemmänkin kissojen edesottamuksia, katsotaan nyt.
Päivitys
Viime viikolla en oikein jaksanut päivittää, edes Pinon edesottamuksista ei oikein huvittanut kirjoittaa. En edes ottanut kuvia.
Sattui nyt vaan käymään niin, että mies joutui sairaalaan ja se vei kaiken huomion.
Onneksi sisko oli käymässä ja kun saan käsiini videot, joita hän miehineen kuvasi Pinosta, laitan ne heti kaikkien iloksi tänne blogiin.
Pino oppi (ihan itsekseen) käymään hiekalla, syö kissanruokaa hirveitä määriä ja leikkii ihan jatkuvasti, milloin ei nuku. Maija suhtautuu uuteen perheenjäseneen viileän määrätietoisesti, näpäyttää tassulla kun toinen innostuu liikaa ja pysyy tarkkailuetäisyydellä kun ei jaksa riehumista lähietäisyydeltä. Pino alkaa oppia että tassulla huitominen ei oikein aina kannata ja puremista ei edes yritä.
Jossain ne nytkin lymyilee, annan niiden selvittää välinsä keskenään. Kun on liian pitkään hiljaista, kutsun molempia nimeltä ja ne ilmestyy peräkanaa.
Kohta mennään kaikki yöpuulle, Pino nukkuukin ihan lahjakkaasti koko yön. Mikä helpottaa meidän ihmisten elämää aika lailla.
Sattui nyt vaan käymään niin, että mies joutui sairaalaan ja se vei kaiken huomion.
 |
| Yrittäkää itse ottaa kuvia valonnopeudella liikkuvasta kissanpojasta iltapimeässä ilman salamaa. Kun minähän en salamaa käytä. |
Pino oppi (ihan itsekseen) käymään hiekalla, syö kissanruokaa hirveitä määriä ja leikkii ihan jatkuvasti, milloin ei nuku. Maija suhtautuu uuteen perheenjäseneen viileän määrätietoisesti, näpäyttää tassulla kun toinen innostuu liikaa ja pysyy tarkkailuetäisyydellä kun ei jaksa riehumista lähietäisyydeltä. Pino alkaa oppia että tassulla huitominen ei oikein aina kannata ja puremista ei edes yritä.
Jossain ne nytkin lymyilee, annan niiden selvittää välinsä keskenään. Kun on liian pitkään hiljaista, kutsun molempia nimeltä ja ne ilmestyy peräkanaa.
Kohta mennään kaikki yöpuulle, Pino nukkuukin ihan lahjakkaasti koko yön. Mikä helpottaa meidän ihmisten elämää aika lailla.
Pino leikkii*
* kissa tunnetaan edelleen nimellä Pino. Ja Lu Bu.
Pinosta
Kuukausi sitten parkkeerasin autoni uuden kissakaverini viereen. Se ryömi punaisen auton alla piipittäen ja auton omistaja kavereineen yritti paikantaa äänen lähdettä kurkkimalla auton alle; sillä hetkellä kun astuin autosta ulos, toinen miehistä nosti Kissan kämmenellään auton alta.
Samalla hetkellä ulos toimistorakennuksesta tuli työkaverini, joka tarmokkaana otti ohjat käsiinsä ja aloitti pelastustoimet. Minä tunsin lähinnä voimattomuutta, koska tajusin että tuo onneton orpo saattaisi hyvinkin päätyä kotiini. Ja kuten tunnettua, niinhän siinä sitten kävi.
Ja hyvinhän siinä sitten kävikin, unettomien öitten ja laskemattomien nukketuttipullollisten jälkeen Kissa makaa sylissäni häntä takajalan ympärille kietoutuneena. Tietenkään vaara ei ole ohi, mutta pahin on takana. Nyt edessä on uuvuttavaa hiekkalaatikko-koulutusta, loputonta leikkimistä ja kaikenlaista sosiaalistumista. Varovan optimistisesti toivomme Maijan hyväksyvän uuden tuttavuuden pikkuhiljaa kaverikseen.
Tosin Kissan kouluttaminen on tarkkaa hommaa: liian aikaisin (!) emästä ja sisaruksista vieroitetut kissanpennut eivät helposti opi vaikkapa sitä, että pureminen ja kynsiminen sattuu. Ja Kissan mielipuuhaa on juuri nyt painiminen; Maija ei siihen suostu (ihan hyvä, sillä se on aivan liian iso siihen hommaan) joten pitää painia mehupillien ja hiirilelujen avulla, ja välillä pihistävä sille ja nipistettävä masusta, muuten meillä olisi kohta aikuinen kolli, joka nujuaa tajuamatta että sen hampaat ja kynnet on tarkoitettu lihan repimiseen ja siten VAARALLISET ihmiskädelle.
Toinen mielipuuha on ympäristön tutkiminen. Olemme pahvilla rajanneet seikkailutilaksi olkkarin, ja siinä on pienelle olennolle ihan tarpeeksi tutkittavaa, siis meidän mielestä, ei sen omasta mielestä. Se varmaan lähtisi bussilla keskustaan, jos siihen kykenisi. On siis silmä kovana seurattava Kissan edesottamuksia, muuten se saattaa hetkessä hävitä tai hankkiutua vaikeuksiin. (Muistissa on Maijan pentuseikkailut, joista sillä on takajalassa vieläkin jälki sen kaivauduttua laatikostoon jumiin, josta ei sitten meinattu saada irti millään)
Huolta. Kotona kököttämistä. Ainakin karma puhdistui sen verran, että voin huoletta vaikka tappaa pari kärpästä. (Vaikka ne on pahukset liian virkeitä että niitä lätkittyä saisi. Siis ainakin se yksi kiusankappale, joka pörrää täällä päivät.)
Kun eilen makasin kuumeessa toinen kissa kainalossa (pienen on helppo kaivautua kainaloon) ja toinen sylissä, tuntui se kuitenkin aika mukavalta asian tilalta. Siis kuumetta lukuunottamatta tietysti.
Mikä kissan nimeksi? Se on tunnettu Pinona, mutta myös muita nimiä se on saanut. Nyt se vielä tottelee meikäläisen ääntä riippumatta siitä, mitä sille sanon, olenhan sille äiti. Mutta pitäähän sillä olla NIMI.
Päätimme tässä tehdä lappukokeen: laitamme kaikki nimet lapuille ympyrään ja kissan keskelle. Kissa valitkoon nimensä itse!
Samalla hetkellä ulos toimistorakennuksesta tuli työkaverini, joka tarmokkaana otti ohjat käsiinsä ja aloitti pelastustoimet. Minä tunsin lähinnä voimattomuutta, koska tajusin että tuo onneton orpo saattaisi hyvinkin päätyä kotiini. Ja kuten tunnettua, niinhän siinä sitten kävi.
Ja hyvinhän siinä sitten kävikin, unettomien öitten ja laskemattomien nukketuttipullollisten jälkeen Kissa makaa sylissäni häntä takajalan ympärille kietoutuneena. Tietenkään vaara ei ole ohi, mutta pahin on takana. Nyt edessä on uuvuttavaa hiekkalaatikko-koulutusta, loputonta leikkimistä ja kaikenlaista sosiaalistumista. Varovan optimistisesti toivomme Maijan hyväksyvän uuden tuttavuuden pikkuhiljaa kaverikseen.
Tosin Kissan kouluttaminen on tarkkaa hommaa: liian aikaisin (!) emästä ja sisaruksista vieroitetut kissanpennut eivät helposti opi vaikkapa sitä, että pureminen ja kynsiminen sattuu. Ja Kissan mielipuuhaa on juuri nyt painiminen; Maija ei siihen suostu (ihan hyvä, sillä se on aivan liian iso siihen hommaan) joten pitää painia mehupillien ja hiirilelujen avulla, ja välillä pihistävä sille ja nipistettävä masusta, muuten meillä olisi kohta aikuinen kolli, joka nujuaa tajuamatta että sen hampaat ja kynnet on tarkoitettu lihan repimiseen ja siten VAARALLISET ihmiskädelle.
Toinen mielipuuha on ympäristön tutkiminen. Olemme pahvilla rajanneet seikkailutilaksi olkkarin, ja siinä on pienelle olennolle ihan tarpeeksi tutkittavaa, siis meidän mielestä, ei sen omasta mielestä. Se varmaan lähtisi bussilla keskustaan, jos siihen kykenisi. On siis silmä kovana seurattava Kissan edesottamuksia, muuten se saattaa hetkessä hävitä tai hankkiutua vaikeuksiin. (Muistissa on Maijan pentuseikkailut, joista sillä on takajalassa vieläkin jälki sen kaivauduttua laatikostoon jumiin, josta ei sitten meinattu saada irti millään)
Huolta. Kotona kököttämistä. Ainakin karma puhdistui sen verran, että voin huoletta vaikka tappaa pari kärpästä. (Vaikka ne on pahukset liian virkeitä että niitä lätkittyä saisi. Siis ainakin se yksi kiusankappale, joka pörrää täällä päivät.)
Kun eilen makasin kuumeessa toinen kissa kainalossa (pienen on helppo kaivautua kainaloon) ja toinen sylissä, tuntui se kuitenkin aika mukavalta asian tilalta. Siis kuumetta lukuunottamatta tietysti.
Mikä kissan nimeksi? Se on tunnettu Pinona, mutta myös muita nimiä se on saanut. Nyt se vielä tottelee meikäläisen ääntä riippumatta siitä, mitä sille sanon, olenhan sille äiti. Mutta pitäähän sillä olla NIMI.
Päätimme tässä tehdä lappukokeen: laitamme kaikki nimet lapuille ympyrään ja kissan keskelle. Kissa valitkoon nimensä itse!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)