Murteita ja musiikkia

*Siskoni Punainen mekko mahtuu myös minulle.
*Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi?
*Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
*Isäni äiti sanoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
*Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla koska myöhästyin junasta.
*Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
*Ostitko sen hameen minkä näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?

Se miun siskon punanemmekko mahtuu mullekki.
Tarviitsie appuu siinä mantsa'ope'antamassa kirjotustehtävässä?
No okkei, tehhäänniinku sie sanoit.
Mummo sano hakevasa meijät suunnilleevvarttia vaille kuus.
Mie meninki Helsinkkii linja-autolla ku myöhästyn junasta.
Ootsie nähny missäässitä isoveljen kännykkää?
Ostitsie sen hammeen mikä nähtiin viime viikolla siellä hooetämmässä?
...jotenkin noin minä nuo lauseet sanoisin.


Viimeisen 24 tunnin aikana olen kuunnellut seuraavat:
(Kuuntelin musiikkia sekä eilen illalla ennen nukkumaanmenoa että tänä aamuna sängyssä lötkötellessäni, siksi pitkä soittolista)

Fink: Biscuits for breakfast
Esimerkki:
"Pretty little thing" (youtube linkki)

Fink: Sort of Revolution

"Sort of revolution"

Air: Moon safari
Air: Love 2
Air: Pocket Symphony

Air:in youtube kanava


( Kuuntelin siis kaikki albumit kokonaan)

Sekä eräs uutuus, jota en sano, koska sen saa lahjaksi eräs, joka luultavasti lukee tätä.

Terra ferma

Olen jonkun aikaa yrittänyt muistella, missä luin tai kuulin hienon määritelmän siitä, miten ihmiset jakautuvat kahteen ryhmään sen perusteella, millaisessa paikassa ovat syntyneet. Nyt muistan. Se oli Zadie Smith:in kirjassa White Teeth.

Siinä esitetään seuraavanlainen teoria Alsana-nimisen henkilön toimesta:

"You could divide the whole of humanity into two distinct camps---simply by asking them to complete a very simple questionnaire---:
(a) Are the skies you sleep under likely to open up for weeks on end?
(b) Is the ground you walk on likely to tremble and split?
(c) Is there a small chance( and please tick the box, no matter how small the chance seems) that the ominous mountain casting a midday shadow over your home might one day erupt with no rhyme or reason?
Because if the answer is yes to one or all of these questions, then the life you lead is a midnight thing, always a hair's breadth from the witching hour; it's volatile, it is threadbare; it is carefree in the true sense of that term; it is light, losable like a keyring or a hairclip."

p.210 (Penguin books)

Tämän teorian esittää siis nainen, joka näkee intialaisten ja englantilaisten välisen eron riippuvan, ei niinkään ihonväristä tai uskonnosta, vaan tavasta suhtautua onnettomuuksiin.
Luulen, että meitä suomalaisia yhdistää se, että olemme syntyneet graniitin päällä. Ilmasto on ehkä ankara, mutta suuria luonnonkatastrofeja ei tarvitse pelätä (ellei pohjanmaan ja pohjoisen tulvia tai satunnaisia syysmyrskyjä oteta huomioon). Tämä varman päälle syntyneen onni voi tietysti kääntyä äärimmillään kielteisiksi ominaisuuksiksi; siedämme huonosti epävarmuutta ja toisaalta luotamme sokeasti ihmisiin, ja muut, hieman kevyemmin elämään suhtautuvat kansat kärsivät mielestämme pinnallisuudesta, vaikka salaa ehkä kadehdimmekin heidän kevytmielisyyttään. Uskomme kohtaloon on vakaata uskoa omiin kykyihin, ei pyhimyksiltä tai jumalilta päivittäin anottavaa satunnaista armoa.

Kun hedelmällisellä, mutta katastrofeille altiilla maaperällä suuret kansat loivat korkeakulttuurejaan, suomalaiset metsästivät ja kalastivat metsiensä suojassa. Elanto riippui lähes yksinomaan omista voimista sekä pienten yhteisöjen(klaanien, perheiden) kyvystä tehdä yhteistyötä. Kun maanviljelys sitten aloitettiin, tämä yksilön ja pienen kyläyhteisön luottamus omiin kykyihin jatkui horjumattomana. Tottakai maanviljelys elinkeinona toi mukanaan riskin nälkävuosista, mutta se toi myös yhteisyyttä, järjestäymistä yhteiskunnaksi, ja sitä mukaa lisää turvallisuutta.

Suomalaiset ovat siis kansa, jolla on vankka usko. Eikä taikauskoa juuri nimeksikään. Meidän elämämme ei ole kadotettavissa "kuin avaimenperä tai hiuspinni"; kun asiat menevät huonosti, emme itke ja valita tai kiroa jumalia. Pahimmassa tapauksessa yksinkertaisesti päätämme päivämme ja sillä siisti.

(Tämä teksti on oikeastaan ote kirjeestä, jonka kirjoitan ystävälleni; hän pyysi kertomaan suomalaisuudesta ja suomesta)