Vetää kaikista ovista

oletko kotona
en uskalla moikata
jalat hiljaa!
komennan

posti pöydällä
juomalasi

kylpyhuoneessa puren pyyhettä
ja itken huomista häpeää
aamulla
ikkunat haukottelee
pilvikäärmeen häntä sataa
rakastat niin lujaa




runotorstaissa oli aiheena mm. Vetää kaikista ovista. Tämä nyt on olevinaan jotain aiheesta.

Kadun rannalla

näen unta että taloni on lautta
kun herään uni jatkuu
katu on jokea

listaan kaiken että muistan huomenna
miten katu virtasi

puujalat
tikkari
bussi
kivien mukulat
sinä

kaikki tallella
kirjoitan alle


näin unta että taloni on lautta
kun heräsin uni jatkui
seisoit kadun rannalla



kimmokkeena kuvan lisäksi tämä teksti runotorstaista:
"Istuudun penkille tarkastelemaan listaa. Arvioin sitä pitkään. Lista on rehellinen. Olen tyytyväinen siihen. Kenties etsimäni esine on olemassa, kenties ei. Se ei ole kovin tärkeää. Mutta lista on tärkeä. Sillä huomiolla on minulle merkitystä. Se on todella arvokas."

Historia

silloin laulut radiossa kertoivat meistä
näin nimesi sanomalehden sivuilla
mietin mitä teet juuri nyt
muistin yksityiskohtia kasvoistasi

tunteita
typeriä
tunteita

mutta historia toistuu
sanotaan

kuuntelen radiota
luen lehteä

Humoristinen

Nieriälle suukon suikautti
huikea huulibarbi

Piikeillä kampapyrstön
hääpäivää laskettiin
kynäkalalla kirjattiin ja
Kiilakylkeen niitattiin:

Me kaksi ollaan kuin kimalaistokko kirsikkatetrassa
tulkaa siis kippaamaan lasiahven ja kroki
alla vihersateenkaarikalan
tarjolla vain levää
niin mollikin on iloinen

vaan kalaparin vieraslista
se vasta oli...humoristinen

Aika haiku

ajan virrassa
kalastatko kanssani?
hukkasin pallon

Inspiraatio tästä tekstinpätkästä runotorstaissa:
Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat.

(Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007 - suomennos Erkki Jukarainen)

Edit:
tuli tässä mieleen eräs aiheeseen liittyvä vanha runonpätkä:
Hahtuvalapaset

keskeneräinen

rakkauteni on keskeneräinen
mutta pitää tuulta

Pimeys

maahisen kengät jalassani
sotisovan vyötän
sininen liekki silmissäni
pimeyttäni syötän

askeleeni vakaa
hirviöiden takaa
tulen läpi maailmani löydän

veren polku on kevyt
kun vihan tuuli kantaa
heikko, minä?
hullu, minä?
te sen sanoitte, en minä.

Portaat

muistini on se lihava tyttö
joka vanhassa talvitakissaan
nousee portaita
kengät sivuaskeleen verran litussa

tasanteella puhisee
katsoo ranteessa nahkahihnaista kelloa

muistini on se koira
joka punaisessa pannassaan
nousee portaita
tassut liian lyhyen askelen päässä

tasanteella roikottaa kieltä
rapsuttaa koivella korvaa

oliko paitasi metsäntuoksuinen kun aamulla kello kuusi kolmekymmentäkaksi istuin kanssasi lattialla juomassa mustaa kahvia

tyttö nyökkää
koira heiluttaa häntää

Arkirukous

arkihuolesi kaikki
meitä älä heitä
ystävä sä

kaikki näkevä

jokapäiväinen leipä
meidän edestämme annettu
anteeksi

Tulevaisuus

aina se tulee
kumisaappaat jalassa
koputtaa ovenpieleen

istuu penkille
pistää tupakaksi
kysyn maistuuko kahvi

kutsumatta tulee
tulevaisuus
kuin naapuri

siihenkin tottuu

"On olemassa kursiivinen melankolia"

hän siteerasi runoilijaa
joi tummaa olutta
lasi jätti pyöreän märän

hän katsoi ulos
tuijotti pimeyttä
ikkunalasin valonoroja

"kursiivinen melankolia"
se kai tarkoittaa
että kursii itsestään kokoon taiteilijan

mutta en sanonut sitä ääneen



Katso myös:
"kursiivinen melankolia" kuvahaaste

Kivet

Salpalinjaa rakensin,
oli rispaantunut nuoruuteni
(nuoren murheet on pyrytuulia)

sinulle olin terälehti
untuva
rannan sileänpyöreä kivi
kaunis kädessäsi

salpalinja nurmettuu.

kuva: HPY, runotorstain inspiraationlähde

Kirahvi

On savannilla akaasia
sen alla juottaa aasia
Niilo, pohjolan turisti
ammatiltaan juristi.

Turistin osa on piikkinen
kun aasin koipi potkii sen
nimittäin Niilon takamuksen
akaasian oksiin ripustaen.

Astelee paikalle kirjava kirahvi
ja Niilon ämppärin nielaisee
tuumaa: "nyt maistuis kahvi "
kun U2 vatsassa kiekaisee.

Niilon safari on pilalla,
kirahvin vatsa kuralla.

Tuore

Tuore kuore loikkas
kauppakassista lätäkköön
"Tekohengitystä!" huikkas
kun kroolasi ojasta allikkoon
"Liian tuore taisi olla"
huokas kuluttaja kun kuoreen virta vei
"Seuraava ostos on pakastettu sei!"



ihan toisenlainen "tuore " on keksinmuruissa, valokuva.

Jäätelökesä

kävelylle lähdetään kun pimenee

kaskaitten raskas äänimatto
säestää sorsien iltasuintaa
oksien läpi ohut kuu
ja varjoissa puheensorinaa
valkoisia housuja
jotka täyttävät puiston

sandaalit potkaistaan jalasta
baarien alumiinipöytien alla

pistaasijäätelöä vai vesimelonia

jossain Maarit laulaa

"Hän ei ymmärrä ihmisiä, jotka pahoinpitelevät kukkia"

autot voivat tappaa kissoja
olen nähnyt sen
tällä viikolla lasken kolme kissaa
kukittamassa asvaltin reunaa


muistaako auton puskuri
että elävä lihas on notkea

muistaako kumi
miltä turkki tuntuu

Edit: poistin kaksi mielestäni turhaa säettä (ks. kommentit)

runotorstai

Talovene

Valokuva: Petercaulf/stock.xchng

kapyysin ikkunasta tuoksuu levä,
levähdän

levittyy
aavojen vilke
silmien yli satamaan

Tyhjyys

kuka sammutti valot
kuka tukki suut
kuka käänsi hanat kiinni?

oletko jo kaukana
mietin

Mikrokosmos

mennään apinaravintolaan
tilataan olutta ja kanakori
liian suolaisia perunoita
katson käsiäsi
kun ne poimivat leivitetyn kananlihan
juot olutta ja silmiäsi kirvelee

mikään ei tämän pöydän maailmassa ole oikein
ei edes se hiljainen nauru, jota tihkuu bambuseinän takaa
kuin kaasu

ajatuksen voimalla

istun parvekkeella ja
siirrän miestä puistossa
ja sen koiraa

menkää tuonne
menkää sinne

ja koira haistelee
ja sanon
heiluta häntää

ja miehelle
katso ylös
tänne hei

ja ne tekee

kellon naama on iloinen
kun kohta siirrän mummoja
ja sitten moottoripyöriä

jos sanon sen kolme kertaa
isä tulee kotiin