Kesäverhot

Verhosta näkee läpi

Tuplahyökkäys

Oho, se uhkaa tulla alas

Ei me tässä mitään

Katsellaan vaan ulos

Kissat

Kökötetään

Runebergia

Maija istuu papyrysruukun reunalla ja katsoo Pinon säntäilyä

Ylivalottunut kissa lumessa

Maija päättää jättää Pinon riehumaan

Sokerikuorrutus loppui kesken

Aurinkoista Runebergin päivää!

Kaverukset

Flunssahupia

Reilut puoli kiloa kissaa korissa

Tassun pesua

Hiiri!

Babysitter

The Great Escape

Olen flunssassa, mutta onneksi on elähdyttävää katseltavaa.

Nukuttaa

 

Viikko täyteen!

224 g Vs. muutama kilo

Kiireitä

Edit: Gaddafin hitti (youtube video) Zenga Zenga

Populistinen polkkaus

Burgundin pata ja sinihomejuusto-polenta

Mitä sen populistisempaa kuin ruoka ja kissat!
Kokkasin tänään melkein koko viikon ruoat, ettei tarvitse voileivän voimin töitä tehdä.
Tänään söimme lounaaksi burgundin pataa ja dolcelatte-polentaa, illalla teen kiinalaisia nuudeleita, joiden ohjeen olen itse fuusioinut ulottuvilla olevien ainesten mukaan. Tällä kertaa laitan nuudeleitten sekaan kanaa, sieniä (joita säästin burgundinpadasta), kesäkurpitsaa(jota säästin täytetyistä kesäkurpitsoista), porkkanaa ja katkarapuja.

Täytetyt kesäkurpitsat

Koverrettujen kesäkurpitsojen sisään tungin lihapullataikinaa, ja ne uivat tavallisessa tomaattikastikkeessa lihapullien kera.
Jotka menivät myös apelta perinteenä saatuun makaroonivuokaan.

Maccheroni al forno

Tomaattikastikkeen ja siinä lilluvien lihapullien lisäksi makaroonit saavat seurakseen pecorino-juustoa, mozzarellaa, pieniä tomaatteja ja pari kauhallista burgundinpadasta varastettua kastiketta. (Siinä mukana tuli tuo kuvan keskellä pällöttävä sienen pallukka)

Pakkaseen ehti myös kanacurry, josta unohdin ottaa kuvan; ei se nyt kovin kuvauksellinen mössö olekaan, joten menetys ei ole suuri. Mutta kanacurrystä säästin illan nuudeleita varten kanaa; varsinaista fuusioruokaa siis tänään.

Jälkkäriksi paistoin murotaikinasta pienet korit, joiden sisään laitoin vetisiä mansikoita ja vaniljaista crema pasticceraa. Mansikat eivät tosiaankaan vielä maistu oikein miltään, joten marinoin ne sitruunamehussa runsaan sokerin kera. Kun oli ihan pakko saada mansikoita.

Mansikkakori

Ja sitten lopuksi kännykkävideossa Maija, joka sai leluja. Riehakas misu. (sori, filmi on todellakin aika surkeaa laatua, mutta tärkeintähän on sisältö! Huomatkaa alussa taiteellinen kuvaajan sormi objektiivin edessä.)

Kissan viikset

Parvekeuutisia

Parvekkeemme on taianomaisesti valmistunut sillä aikaa kun olin töissä.

Pari päivää sitten se näytti tältä: Reunamarmorit ja pohjasementti ilta-auringossa.

Nyt kissan voi päästää tepastelemaan tuoreille laatoille, jotka ovat ilokseni hieman entisiä ruskeita vaaleammat. Kuva on kumma valaistukseltaan, koska Anais otti sen ISO 800 arvoilla. Olimme nimittäin ikuistaneet juuri hetkeä aikaisemmin Maijan voimistelua yläsängyssä...

Yleisön pyynnöstä

Pari kuvaa lisää kuvablogissa.

Elämää kissan kera

Onneksi huonekasvillamme on monta lehteä. Eikä se ole ilmeisesti myrkyllinen.

Volkkarin taikavoimat

Maija etsii älyllistä elämää asuntomme ulkopuolelta

Vaikka autoni ei olekaan mikään Chitty-Chitty-Bang-Bang, on se varsinainen taika-auto.
Tänään töihin lähtiessä se ei yksinkertaisesti suostunut käynnistymään, ja jouduin peruuttamaan oppitunteja: nyt on ihan kipeä olo. Autoni siis tiesi, ettei minun kannattanut mennä töihin.

Näistä kuumehoureista huolimatta olen jaksanut seurustella anopin kanssa, surfailla tutkimassa karmivan eduskuntaskandaalin käryjä ja miettiä tulevia valokuvausprojekteja. Onneksi anoppi oli leiponut suolaisen piirakan, ei tarvinnut ruokaakaan laittaa.

Nyt näen myös, mitä täällä kotona touhutaan, kun olen iltaisin töissä. Älyllistä elämää löytääkseen pitäisi käyttää kvanttimekaniikan keinoja; olenkin epäillyt, että poissaollessani yleinen tekkenin pelaaminen ja animen tuijottaminen lisääntyy räjähdyksenomaisesti.

Mutta on tämäkin. Kun olisi aikaa kirjoittaa jotain, ei kykene. Ojoi.
Oi, taikavolkkari, jätä minut kotiin huomiseksikin.

Maijan touhuja

Tuulee. Vaikka on lämmintä, illalla tuoksuu raikkaalta, syksyltä.
Kissaa tuulenpuuskat pelottaa vaikka sen pitää kuitenkin valvoa harakoita, jotka riekkuvat lehmuksissa. Niinpä se ryntäilee parvekkeelle ja takaisin sisälle hieman epäarvokkaasti.

Kevätaamuna

Taisi olla Wodehouse, kun tuumasi, että kissat eivät ole päässeet vieläkään yli siitä, että heitä palvottiin muinaisessa Egyptissä jumalina. Ainakin Maija on kuin jumalatar, kun se makaa lämpöpatterin päällä tarkastelemassa meitä.
Se istuu tyynenä paikallaan ja kallistaa päätään elegantisti puolelta toiselle, kun kuvaan sitä kamera nenänmitan päässä. Kun se kyllästyy, hitaasti se nousee, haukottelee, valuu alas lämpöpatterilta nestemäisenä, tervehtää hännällä ja puikahtaa ovesta parvekkeelle.

Siellä se säksättää hetken pikkulinnuille ja raukenee sitten kevätauringon lämpöön.

Miksi ei elää tätä ainoaa elämää, joka meillä on, kissan kanssa?