Olen koko päivän yrittänyt keksiä mitä sanoa San Remon laulufestivaalista.
Ensinnäkin siitä on vaikea sanoa mitään, jos ei sitä ole katsonut. Olen koko viikon kuullut festivaalilauluja netistä ja jälkijunassa katsonut hauskoja pätkiä (festaria juonsi hauska koomikko Luciana Littizzetto, jonka lausahdukset on aina taattua tavaraa) ja kuullut tuttujen kommentteja. Mutta en nähnyt yhtään iltaa kokonaan.
Toisaalta on vaikea sanoa laulufestivaalista mitään, ennen kuin on keksinyt mikä laulu on se mieleisin. En sitten keksinyt, mutta päätin, että mieluisin artisti on tämä ujo pianisti:
Raphael Gualazzi: Sai (Ci Basta Un Sogno)
Jotain saapasmaan ilmapiiristä kertonee se, että jotkut ihan oikeasti kieltäytyivät katsomasta festivaalia, koska juontajapari (ja sitä kautta koko festivaali) oli vasemmalta. Voi kuulostaa omituiselta, mutta jo aika monta vuotta sitten päätettiin, että kaikki (ruoka, juoma, elokuvat, musiikki, kaupungit jne jne) on voitava jakaa vasemmiston ja oikeiston kesken.
Edesmennyt lauluntekijä Giorgio Gaber kirjoitti siitä jopa laulun, joka tuntuu näin vaalien alla erittäin ajankohtaiselta:
---
Fare il bagno nella vasca è di destra
far la doccia invece è di sinistra
un pacchetto di Marlboro è di destra
di contrabbando è di sinistra.
Ma cos'è la destra cos'è la sinistra...
Una bella minestrina è di destra
il minestrone è sempre di sinistra
tutti i films che fanno oggi son di destra
se annoiano son di sinistra.
Ma cos'è la destra cos'è la sinistra...
Le scarpette da ginnastica o da tennis
hanno ancora un gusto un po' di destra
ma portarle tutte sporche e un po' slacciate
è da scemi più che di sinistra.
Ma cos'è la destra cos'è la sinistra...
---
Kylpeä ammeessa on oikeistolaista
käydä suihkussa on sen sijaan vasemmistolaista
Marlboro-aski on oikeistolaista
laittomat savukkeet vasemmistolaista
Liemi on oikeistolaista
keitto on aina vasemmistolaista
ja kaikki leffat nykyisin on oikeistolaisia
jos ne on tylsiä ne on vasemmistolaisia
Mutta mitä tarkoittaa oikeistolainen ja vasemmistolainen...
Lenkkarit tai tennarit
on vielä aika oikeistolaisia
mutta jos niitä käyttää likaisina ja kengännauhat huonosti sidottuna
on se pöhköä pikemmin kuin vasemmistolaista
Niin, mitä on oikeisto ja vasemmisto? Ei ainakaan poliittisia kantoja. Puolueet ovat jo aikoja sitten menettäneet värinsä ja suuntansa.
En ole nyt ihan varma onko tuo Gualazzi oikealla vai vasemmalla. Ihan tarpeeksi keskella omaa makuani kuitenkin.
Raphael Gualazzi: Senza Ritegno
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Musiikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Musiikki. Näytä kaikki tekstit
Tammikuu
Varovaisena ihmisenä laitoin otsakkeeksi tämän kuukauden nimen, saattaa nimittäin olla että seuraavan kerran kirjoitan vasta ensi kuussa. Tai saattaahan se olla että ei.
Säästä sen verran, että viime viikolla peloteltiin kylmällä ja lumisateella, mutta lopulta lunta tuli vain sentti ja lämpötilakin on ollut vain öisin alle nollan. (En tosin tiedä paljon asteita on nyt, lattia on aika vetoisen oloinen.)
Töistä puolestaan voi vain sanoa, että niitä on. Kursseja, uusia ja vanhoja, oppilaita monia. Päivät venyvät joskus pitkiksikin, mutta sehän on vain positiivista näin kriisiaikaan. Minulla oli kyllä mielessä kunnianhimoinen hanke täydennysopiskella tänä vuonna, mutta ei se tällä menolla oikein taida onnistua. Opiskelen kuitenkin koko ajan, kun aina tulee jotain uutta eteen.
Haaveilin myös siitä, että ehtisin rauhassa joskus keskittyä johonkin työhön liittymättömään harrasteeseen. Sekin taitaa jäädä haaveeksi. Vaikka onhan elokuvien katsominenkin harrastus.
Viime viikonloppuna kävimme katsomassa ihan elokuvateatterissa asti Life of Pi - elokuvan. Outoa oli, että jostain syystä varsin useat vanhemmat olivat käsittäneet filmin olevan lapsille suunnattu(olihan siinä tiikeri), ja yleisössä oli paljon pieniä ihmisiä. Joita arvioni mukaan milloin ei pelottanut, tylsistytti.
Vaikka elokuva ei sinänsä ollut ehkä yhtään lapsille sopimaton, oikein kaunis ja opettavainen. Ja voihan se olla, että jotkut eivät välitä mitä elokuvaa lasten kanssa mennään katsomaan, tärkeää on mennä teatteriin tuli mitä tuli. Mikä sinänsä on ihan terveellistä, lapsille siis. Itse olen kai katsonut ihan kaikkea mahdollista lapsesta asti, eikä se nyt ole traumatisoinut sen kummemmin. Kai.
En nyt ihan Tarantinoa kuitenkaan alaikäisille suosittelisi, joten toivon, että jos tai kun sitä mennään katsomaan, yleisössä ei ole lapsia. Menee kokemus pilalle kun pelkää lasten sielun puolesta.
Mutta Pi:n elämään palatakseni, Ang Leen ohjaus oli mielestäni miellyttävän hidas. Välillä teksti sai liikaa painoa, kirja kuulsi paljona puheena. Mutta koska elokuva muuten oli pääosin puhtaasti visuaalinen, ja erityisen esteettinen sellainen, ei filosofoivat puheet häirinneet liikaa. Vieressä istuvan pariskunnan hieman hassun tietämättömiltä kuulostaneet kommentit menivät nekin kokemuksena, kuten myös lasten spontaanit "syökö se nyt sen" hihkaisut jännittävissä kohdissa. Hyvä mieli elokuvasta jäi, ja joitakin kohtauksia katsoisin mielelläni uudestaan niiden kauneuden takia.
Tänä aamuna heräsin kukonlaulun aikaan (kuten aina viimeaikoina, kun on pakko töihin mennä) ja näin melkein kokonaan Andy Warholin I, a man. En tosin tiennyt mikä elokuva se oli ennenkuin katsoin ohjelmatiedoista jälkeenpäin. Kolmosen (siis Rai3) aamuyössä näytetään otsikolla "ennennäkemättömiä" taide-elokuvia, venäläisiä, tai muuten omituisia teoksia. Elokuvaan palatakseni, se oli hypnotisoiva. Se vaikutti dokumentilta, ja sitä kai se melkein olikin. Siis ei oikeasti, mutta siksi, että se dokumentoi seksuaalisuuden pohdintaa 60-luvulla. Elokuvan nimi viittaa wikin mukaan ruotsalaiseen eroottiseen elokuvaan Jag, en kvinna. Warholin elokuva ei ole mielestäni ollenkaan eroottinen, vaikka se miehen naissuhteita kuvaakin. Mies puhelee naistensa kanssa ja välillä jotain seksin tapaista yritetään, mutta kaikki on kovin kylmää ja jotenkin sekavan neuroottista. En olisi kai valinnut elokuvaa ehdoin tahdoin katsottavaksi, mutta sattumalta sitä katsoo melkein mitä vaan. Olisi kyllä ollut kiva ylläri, jos päähenkilöä olisi näytellyt Jim Morrison, kuten piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Saattaisin kyllä siinä tapauksessa tuntea jo elokuvan ennestään.
Tänään katsotaan viime sunnuntaina mainoksessa nähty Cloud Atlas. Sekin mennee italiaksi dubattuna, koska haluan nähdä sen teatterissa. Viikolla saattaisi olla näytöksiä alkuperäiskielellä, mutta ei ehdi, ei ehdi. Eikä se dubbaus lopulta niin paljon häiritse jos elokuva on viihdyttävä. Elokuvissa on nyt käytävä tiuhaan, kun teatterissa on nähtävä vielä ainakin Les Miserables, jonka tytär haluaa nähdä, ja Tarantinon spagetti-western, jonka mies haluaa nähdä. Eihän minun olisi pakko mukaan mennä, mutta kun elokuvissa vaan on niin kivvoo.
Musiikkirintamalla olen siirtynyt takaisin 70-luvulle, kun annoin miehelle lahjaksi Genesis Revisited 2- albumin. Sitä kuunneltiin joululomalla ja seurauksena jonkinlainen britti-progressiivinen vaihe jäi päälle.
Olen muutenkin palannut musiikin ääreen, myös teoriassa, kun sain puolestani todella kiinnostavan David Byrnen musiikkikirjan mieheltä.
Mies on sitäpaitsi edelleen siinä luulossa, että koska olen joskus muinaisuudessa opiskellut musiikin teorian alkeita, tiedän siitä jotain. Taannoin kysyi, millainen on kromaattinen asteikko, enkä osannut heti vastata. Siitä häpeissäni (tai innostuneena) luin vähän teoriaa ja löysin kiinnostavan artikkelin intialaisesta klassisesta musiikista. ( Se osui jokseenkin kuin nappi silmään tuohon Pi-elokuvaan, kun siinäkin sivuttiin intialaista klassista). Opin näetsen, että teokset on kirjoitettu jonkun ragan pohjalta; raga määrää tunnelman, sävyn. Se ei siis ole länsimaisen musiikin tapaan ainoastaan sävellaji. No olisihan tuon tietysti voinut kuvitella, siis että systeemi on monimutkainen, kun intialainen musiikki on niin vanhaa. Ajan kanssa sitä väkisinkin sofistikoituu.
Minäkin olen niin sofistikoitunut, että ihmettelin tässä jaloissa tuntuvaa vetoa kunnes äkkäsin, että lämmitys ei ollut päällä. Niin lämmintä siis on, että voi olla koko aamupäivän ilman lämmitystä. Yöksi se kuitenkin aina sammutetaan, kun viileässä nukkuu paremmin. Varsinkin kun ajattelee miten paljon säästää kaasulaskussa. Ja saastekarmassa.
P.S.
Kissat voi hyvin, Pino-Lu-Bu syö kaiken mikä eteen osuu, hyökkää kaikkien liikkeessä olevien kimppuun ja nukkuu mieluiten sylissä. Aamuisin halailee ja märisee syliin. Varsinainen apina siitä on kasvanut.
Maija on se vanhempi, sofistikoitunut. Joka joskus riehuu mukana, tyylikkäästi.
"Rael welcome, we are the Lamia of the pool.
We have been waiting for our waters to bring you cool."
The Lamia, Genesis
Säästä sen verran, että viime viikolla peloteltiin kylmällä ja lumisateella, mutta lopulta lunta tuli vain sentti ja lämpötilakin on ollut vain öisin alle nollan. (En tosin tiedä paljon asteita on nyt, lattia on aika vetoisen oloinen.)
Töistä puolestaan voi vain sanoa, että niitä on. Kursseja, uusia ja vanhoja, oppilaita monia. Päivät venyvät joskus pitkiksikin, mutta sehän on vain positiivista näin kriisiaikaan. Minulla oli kyllä mielessä kunnianhimoinen hanke täydennysopiskella tänä vuonna, mutta ei se tällä menolla oikein taida onnistua. Opiskelen kuitenkin koko ajan, kun aina tulee jotain uutta eteen.
Haaveilin myös siitä, että ehtisin rauhassa joskus keskittyä johonkin työhön liittymättömään harrasteeseen. Sekin taitaa jäädä haaveeksi. Vaikka onhan elokuvien katsominenkin harrastus.
Viime viikonloppuna kävimme katsomassa ihan elokuvateatterissa asti Life of Pi - elokuvan. Outoa oli, että jostain syystä varsin useat vanhemmat olivat käsittäneet filmin olevan lapsille suunnattu(olihan siinä tiikeri), ja yleisössä oli paljon pieniä ihmisiä. Joita arvioni mukaan milloin ei pelottanut, tylsistytti.
Vaikka elokuva ei sinänsä ollut ehkä yhtään lapsille sopimaton, oikein kaunis ja opettavainen. Ja voihan se olla, että jotkut eivät välitä mitä elokuvaa lasten kanssa mennään katsomaan, tärkeää on mennä teatteriin tuli mitä tuli. Mikä sinänsä on ihan terveellistä, lapsille siis. Itse olen kai katsonut ihan kaikkea mahdollista lapsesta asti, eikä se nyt ole traumatisoinut sen kummemmin. Kai.
En nyt ihan Tarantinoa kuitenkaan alaikäisille suosittelisi, joten toivon, että jos tai kun sitä mennään katsomaan, yleisössä ei ole lapsia. Menee kokemus pilalle kun pelkää lasten sielun puolesta.
Mutta Pi:n elämään palatakseni, Ang Leen ohjaus oli mielestäni miellyttävän hidas. Välillä teksti sai liikaa painoa, kirja kuulsi paljona puheena. Mutta koska elokuva muuten oli pääosin puhtaasti visuaalinen, ja erityisen esteettinen sellainen, ei filosofoivat puheet häirinneet liikaa. Vieressä istuvan pariskunnan hieman hassun tietämättömiltä kuulostaneet kommentit menivät nekin kokemuksena, kuten myös lasten spontaanit "syökö se nyt sen" hihkaisut jännittävissä kohdissa. Hyvä mieli elokuvasta jäi, ja joitakin kohtauksia katsoisin mielelläni uudestaan niiden kauneuden takia.
Tänä aamuna heräsin kukonlaulun aikaan (kuten aina viimeaikoina, kun on pakko töihin mennä) ja näin melkein kokonaan Andy Warholin I, a man. En tosin tiennyt mikä elokuva se oli ennenkuin katsoin ohjelmatiedoista jälkeenpäin. Kolmosen (siis Rai3) aamuyössä näytetään otsikolla "ennennäkemättömiä" taide-elokuvia, venäläisiä, tai muuten omituisia teoksia. Elokuvaan palatakseni, se oli hypnotisoiva. Se vaikutti dokumentilta, ja sitä kai se melkein olikin. Siis ei oikeasti, mutta siksi, että se dokumentoi seksuaalisuuden pohdintaa 60-luvulla. Elokuvan nimi viittaa wikin mukaan ruotsalaiseen eroottiseen elokuvaan Jag, en kvinna. Warholin elokuva ei ole mielestäni ollenkaan eroottinen, vaikka se miehen naissuhteita kuvaakin. Mies puhelee naistensa kanssa ja välillä jotain seksin tapaista yritetään, mutta kaikki on kovin kylmää ja jotenkin sekavan neuroottista. En olisi kai valinnut elokuvaa ehdoin tahdoin katsottavaksi, mutta sattumalta sitä katsoo melkein mitä vaan. Olisi kyllä ollut kiva ylläri, jos päähenkilöä olisi näytellyt Jim Morrison, kuten piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Saattaisin kyllä siinä tapauksessa tuntea jo elokuvan ennestään.
Tänään katsotaan viime sunnuntaina mainoksessa nähty Cloud Atlas. Sekin mennee italiaksi dubattuna, koska haluan nähdä sen teatterissa. Viikolla saattaisi olla näytöksiä alkuperäiskielellä, mutta ei ehdi, ei ehdi. Eikä se dubbaus lopulta niin paljon häiritse jos elokuva on viihdyttävä. Elokuvissa on nyt käytävä tiuhaan, kun teatterissa on nähtävä vielä ainakin Les Miserables, jonka tytär haluaa nähdä, ja Tarantinon spagetti-western, jonka mies haluaa nähdä. Eihän minun olisi pakko mukaan mennä, mutta kun elokuvissa vaan on niin kivvoo.
Musiikkirintamalla olen siirtynyt takaisin 70-luvulle, kun annoin miehelle lahjaksi Genesis Revisited 2- albumin. Sitä kuunneltiin joululomalla ja seurauksena jonkinlainen britti-progressiivinen vaihe jäi päälle.
Olen muutenkin palannut musiikin ääreen, myös teoriassa, kun sain puolestani todella kiinnostavan David Byrnen musiikkikirjan mieheltä.
Mies on sitäpaitsi edelleen siinä luulossa, että koska olen joskus muinaisuudessa opiskellut musiikin teorian alkeita, tiedän siitä jotain. Taannoin kysyi, millainen on kromaattinen asteikko, enkä osannut heti vastata. Siitä häpeissäni (tai innostuneena) luin vähän teoriaa ja löysin kiinnostavan artikkelin intialaisesta klassisesta musiikista. ( Se osui jokseenkin kuin nappi silmään tuohon Pi-elokuvaan, kun siinäkin sivuttiin intialaista klassista). Opin näetsen, että teokset on kirjoitettu jonkun ragan pohjalta; raga määrää tunnelman, sävyn. Se ei siis ole länsimaisen musiikin tapaan ainoastaan sävellaji. No olisihan tuon tietysti voinut kuvitella, siis että systeemi on monimutkainen, kun intialainen musiikki on niin vanhaa. Ajan kanssa sitä väkisinkin sofistikoituu.
Minäkin olen niin sofistikoitunut, että ihmettelin tässä jaloissa tuntuvaa vetoa kunnes äkkäsin, että lämmitys ei ollut päällä. Niin lämmintä siis on, että voi olla koko aamupäivän ilman lämmitystä. Yöksi se kuitenkin aina sammutetaan, kun viileässä nukkuu paremmin. Varsinkin kun ajattelee miten paljon säästää kaasulaskussa. Ja saastekarmassa.
P.S.
Kissat voi hyvin, Pino-Lu-Bu syö kaiken mikä eteen osuu, hyökkää kaikkien liikkeessä olevien kimppuun ja nukkuu mieluiten sylissä. Aamuisin halailee ja märisee syliin. Varsinainen apina siitä on kasvanut.
Maija on se vanhempi, sofistikoitunut. Joka joskus riehuu mukana, tyylikkäästi.
"Rael welcome, we are the Lamia of the pool.
We have been waiting for our waters to bring you cool."
The Lamia, Genesis
Veneitä, automatkoja, mennyttä kesää
Tuntematon poika Oulun Nallikarin laiturilla eräänä heinäkuun iltana huutaa: "vene, vene, täällä on vene!"
(Katso youtube-video:) Mercy Street albumilta So
Laulun sanat viittaavat runoilija Anne Sextoniin, joka on kirjoittanut mm. seuraavan runon:
The Road Back
The car is heavy with children
tugged back from summer,
swept out of their laughing beach,
swept out while a persistent rumour
tells them nothing ends.
Today we fret and pull
on wheels, ignore our regular loss
of time, count cows and others
while the sun moves over
like an old albatross
we must not count nor kill.
There is no word for time.
Today we will
not think to number another summer
or watch its white bird into the ground.
Today, all cars,
all fathers, all mothers, all
children and lovers will
have to forget
about that thing in the sky,
going around
like a persistent rumor
that will get us yet.
...että tällaista helteisenä elokuun yönä.
Anti-Sanremo
Maailman suurin biisikilpailu on jäänyt katsomatta, enemmän tai vähemmän tietoisesti.
Mutta italoiskelmästä en ole silti jäänyt paitsi, joskin kyseessä olivat lähinnä viime vuosisadan hitit.
Eilen jatkoimme jo pitkään kestänyttä putkea; päätimme miehen kanssa vuoden alussa, että joka viikko kehitämme jonkun kulttuuri-tapahtuman:konsertin, näyttelyn tai vierailun uudessa paikassa. Hyvin on päätös pitänyt tähän asti. Onneksi on paljon puolituttuja, jotka touhuavat jotain kulttuuripitoista, niin että menot löytyvät vähän kuin itsestään; esim.viime viikon musiikki-illassa saimme kutsun eiliseen lausunta-iltaan.
Aika erikoinen ilta siitä tulikin. Paikalla oli vain "quattro gatti"(neljä kattia eli tosi vähän porukkaa) mutta se ei oikeastaan haitannut, olipa intiimi olo. Ja intiimi oli tavallaan paikkakin.
Salotto Culturale di Simonetta Aggazzotti
on juuri sitä mitä nimi lupaa: kulttuurisalonki. Signora Aggazzotti omistaa 1800-luvulla rakennetussa palatsissa valtavan huoneiston, joka on kuulunut hänen perheelleen yli sata vuotta. Koska se ei ollut asumiskäytössä, päätti hän perustaa kulttuurikeskuksen, joka tarjoaa monenlaista kielikursseista joogaan, konserteista teatteriin. Puitteet ovat komeat: kuusi metriä korkeat huoneet kangastapetteineen ja kattofreskoineen on sisustettu aikansa tyyliin kristallikruunuin ja antiikkipeilein.
Emäntä itse on välitön ja sympaattinen ja otti meidätkin, tuntemattomat, sydämellisesti vastaan. Tuntuikin kuin olisimme olleet vieraita hänen kodissaan. Ihan tuli mieleen Jane Austen filmatisoinnit, joissa istutaan iltaa salongissa. Mutta Austen-iltaan ei olisi kai kuulunut buffet pizzapaloineen...ja mikä tärkeintä: buffetissa oli myös munkkeja; just kun olin päivällä niitä himoinnut!
Illan ohjelmaan kuului siis lausuntaa trumpetin säestyksellä; voi kuulostaa karmealta, mutta vakuutan, että ilta oli varsin kevyt ja tunnelmallinen. Lausuja (tuttavamme) luki vanhojen iskelmien tekstejä ja trumpetisti improvisoi laulujen melankolisten melodioiden pohjalta. Trumpetisti olikin varsinainen persoonallisuus; esityksen lopuksi hän tarinoi itsestään, musiikista ja trumpetistaan. Varsinainen bonuskipale. Mutta oli se lausuntakin kiinnostavaa, tekstit saivat ihan uuden ulottuvuuden. Varsinkin kun valitut kappaleet ovat osa ns. kollektiivista muistia; kappaleita, jotka suurinpiirtein ikijokainen italialainen osaa ulkoa. (Suurimman osan osaan minäkin, vaikken edes ole natiivi, niin tunnettuja nuo kappaleet ovat)
Kuten vaikkapa Gino Paoli:
Sapore di sale
Il cielo in una stanza
Ehkä vähemmän tunnettu Bruno Martino:
Estate
Ja vielä Luigi Tenco, joka liittyy Sanremon laulufestivaaliin hieman makaaberilla tavalla. Hän nimittäin teki itsemurhan vuoden -67 festivaalissa; kerrotaan hänen tehneen dramaattisen tekonsa siksi, ettei tullut valituksi finaaliin, mutta syyt ovat kai syvemmällä. On epäilty jopa, että hänet murhattiin, mutta pari vuotta sitten uudestaan aukaistu tutkinta totesi, että itsemurha on uskottavin vaihtoehto.
Tässä kuitenkin kauniin kitkerä rakkauslaulu,
Mi sono innamorato di te
Mi sono innamorato di te
perché
non avevo niente da fare
il giorno
volevo qualcuno da incontrare
la notte
volevo qualcuno da sognare
Mi sono innamorato di te
perché
non potevo più stare sola
il giorno
volevo parlare dei miei sogni
la notte
parlare d'amore
Ed ora
che avrei mille cose da fare
io sento i miei sogni svanire
ma non so più pensare
a nient'altro che a te
Mi sono innamorato di te
e adesso
non so neppure io cosa fare
il giorno
mi pento d'averti incontrato
la notte
ti vengo a cercare.
Rakastuin sinuun
koska
ei ollut mitään tekemistä
halusin jonkun jota tavata päivisin
ja jonkun josta unelmoida öisin
Rakastuin sinuun
koska
en enää kestänyt olla yksin
päivisin
halusin puhua unelmistani
öisin
puhua rakkaudesta
Ja nyt
kun minulla olisi niin paljon tekemistä
tunnen että unelmani haihtuvat
mutta en osaa ajatella muuta kuin sinua
Rakastuin sinuun
ja nyt
en tiedä itsekään mitä tehdä
päivisin
kadun että tapasin sinut
öisin
etsin seuraasi
Luigi Tenco
edit: Luigi Tenco laulaa "Vedrai vedrai"
Huippu!
Mutta italoiskelmästä en ole silti jäänyt paitsi, joskin kyseessä olivat lähinnä viime vuosisadan hitit.
Eilen jatkoimme jo pitkään kestänyttä putkea; päätimme miehen kanssa vuoden alussa, että joka viikko kehitämme jonkun kulttuuri-tapahtuman:konsertin, näyttelyn tai vierailun uudessa paikassa. Hyvin on päätös pitänyt tähän asti. Onneksi on paljon puolituttuja, jotka touhuavat jotain kulttuuripitoista, niin että menot löytyvät vähän kuin itsestään; esim.viime viikon musiikki-illassa saimme kutsun eiliseen lausunta-iltaan.
Aika erikoinen ilta siitä tulikin. Paikalla oli vain "quattro gatti"(neljä kattia eli tosi vähän porukkaa) mutta se ei oikeastaan haitannut, olipa intiimi olo. Ja intiimi oli tavallaan paikkakin.
Salotto Culturale di Simonetta Aggazzotti
on juuri sitä mitä nimi lupaa: kulttuurisalonki. Signora Aggazzotti omistaa 1800-luvulla rakennetussa palatsissa valtavan huoneiston, joka on kuulunut hänen perheelleen yli sata vuotta. Koska se ei ollut asumiskäytössä, päätti hän perustaa kulttuurikeskuksen, joka tarjoaa monenlaista kielikursseista joogaan, konserteista teatteriin. Puitteet ovat komeat: kuusi metriä korkeat huoneet kangastapetteineen ja kattofreskoineen on sisustettu aikansa tyyliin kristallikruunuin ja antiikkipeilein.
Emäntä itse on välitön ja sympaattinen ja otti meidätkin, tuntemattomat, sydämellisesti vastaan. Tuntuikin kuin olisimme olleet vieraita hänen kodissaan. Ihan tuli mieleen Jane Austen filmatisoinnit, joissa istutaan iltaa salongissa. Mutta Austen-iltaan ei olisi kai kuulunut buffet pizzapaloineen...ja mikä tärkeintä: buffetissa oli myös munkkeja; just kun olin päivällä niitä himoinnut!
Illan ohjelmaan kuului siis lausuntaa trumpetin säestyksellä; voi kuulostaa karmealta, mutta vakuutan, että ilta oli varsin kevyt ja tunnelmallinen. Lausuja (tuttavamme) luki vanhojen iskelmien tekstejä ja trumpetisti improvisoi laulujen melankolisten melodioiden pohjalta. Trumpetisti olikin varsinainen persoonallisuus; esityksen lopuksi hän tarinoi itsestään, musiikista ja trumpetistaan. Varsinainen bonuskipale. Mutta oli se lausuntakin kiinnostavaa, tekstit saivat ihan uuden ulottuvuuden. Varsinkin kun valitut kappaleet ovat osa ns. kollektiivista muistia; kappaleita, jotka suurinpiirtein ikijokainen italialainen osaa ulkoa. (Suurimman osan osaan minäkin, vaikken edes ole natiivi, niin tunnettuja nuo kappaleet ovat)
Kuten vaikkapa Gino Paoli:
Sapore di sale
Il cielo in una stanza
Ehkä vähemmän tunnettu Bruno Martino:
Estate
Ja vielä Luigi Tenco, joka liittyy Sanremon laulufestivaaliin hieman makaaberilla tavalla. Hän nimittäin teki itsemurhan vuoden -67 festivaalissa; kerrotaan hänen tehneen dramaattisen tekonsa siksi, ettei tullut valituksi finaaliin, mutta syyt ovat kai syvemmällä. On epäilty jopa, että hänet murhattiin, mutta pari vuotta sitten uudestaan aukaistu tutkinta totesi, että itsemurha on uskottavin vaihtoehto.
Tässä kuitenkin kauniin kitkerä rakkauslaulu,
Mi sono innamorato di te
Mi sono innamorato di te
perché
non avevo niente da fare
il giorno
volevo qualcuno da incontrare
la notte
volevo qualcuno da sognare
Mi sono innamorato di te
perché
non potevo più stare sola
il giorno
volevo parlare dei miei sogni
la notte
parlare d'amore
Ed ora
che avrei mille cose da fare
io sento i miei sogni svanire
ma non so più pensare
a nient'altro che a te
Mi sono innamorato di te
e adesso
non so neppure io cosa fare
il giorno
mi pento d'averti incontrato
la notte
ti vengo a cercare.
Rakastuin sinuun
koska
ei ollut mitään tekemistä
halusin jonkun jota tavata päivisin
ja jonkun josta unelmoida öisin
Rakastuin sinuun
koska
en enää kestänyt olla yksin
päivisin
halusin puhua unelmistani
öisin
puhua rakkaudesta
Ja nyt
kun minulla olisi niin paljon tekemistä
tunnen että unelmani haihtuvat
mutta en osaa ajatella muuta kuin sinua
Rakastuin sinuun
ja nyt
en tiedä itsekään mitä tehdä
päivisin
kadun että tapasin sinut
öisin
etsin seuraasi
Luigi Tenco
edit: Luigi Tenco laulaa "Vedrai vedrai"
Huippu!
Bidello no cry
Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Eilen piti vääntäytyä pitkältä tuntuneen viikon päätteeksi vielä töihin, mutta onneksi se tarkoitti myös sitä, että näin yhtä äitiyslomalaista vauvansa kanssa ja kuukausia sitten viimeksi näkemääni ex-työkaveria, molemmat pistäytyivät moikkaamassa. Harmi etten ehtinyt enempää jutella kun piti opettaakin, mutta oli kiva nähdä kumpaakin pitkästä aikaa. Ja vauva oli oikea perusvauva, hymyilevän suloinen, pullea ja söpö, oikea laskiaispulla.
Illalla menimme istumaan iltaa pieneen kuppilaan, jossa tuttava soitti cover-biisejä uusilla sanoituksilla. Nyt tiedän että Lou Reedillä oli lehmä sivuvaunussa (vacca in the sidecar), muu-mu-muu, ja Bob Marley oli oikeasti apulialainen bidello. Bidello on italialaisen koulusysteemin kulmakiviä: siivoustakissa liehuva yleismiesjantunen, joka siivouksen lisäksi huolehtii vaikkapa yllättävästä vatsakivusta kärsivästä koululaisesta, opastaa vierailijoita ja tietää kaiken sekä opiskelijoista että opettajista.
Eilen oli muuten hieno sää; tämä on ollut talvimaisin talvi sitten naismuistiin. Lunta on tullut ja se on ajoittain jopa pysynyt maassa. Perjantaina uhattiin taas lumipyryllä, mutta se kääntyi lopulta vesisateeksi. Vain kukkulat sai sokerihuurteen, joka näytti kivalta aamun auringossa.
Ensiviikolla luvataan lämpenevää, jo taitaisi olla aikakin. Vaikka paikallisesti onkin siis erityisen kylmä talvi, aamun säämies näytti maailmankartalta kuinka globaalisti keskilämpötilat ovat yli normaalin erityisesti pohjoisessa. Mikä ei tiedä hyvää jääkarhuparoille.
Lopuksi pari vinkkiä: olen viimeaikoina kuunnellut BBC:n radiosta British Museumin näyttelyyn liittyvää sarjaa A History of the World In 100 Objects (sivulla linkkiradio-ohjelmiin)ja katsellut esineitä museon sivulla, suosittelen. Toinen must on Peter Gabrielin uusin, Scratch MyBack. Cover-biisejä muuten, ehkä hiukkasen hienostuneempia kuin eilisen artistimme. Suosittelen, jos pitää surumielisestä, akustisesta musiikista ja Peterin äänestä. Tämä tykkää kovasti.
Rakastavaisten päivän kunniaksi:
The Book of Love
The book of love is long and boring
No one can lift the damn thing
It's full of charts and facts and figures,
and instructions for dancing
But I
I love it when you read to me
And you
You can read me anything
The book of love has music in it
In fact that's where music comes from
Some of it's just transcendental
Some of it's just really dumb
But I
I love it when you sing to me
And you
You can sing me anything
The book of love is long and boring
And written very long ago
It's full of flowers and heart-shaped boxes
And things we're all too young to know
But I
I love it when you give me things
And you
You ought to give me wedding rings
And I
I love it when you give me things
And you
You ought to give me wedding rings
You ought to give me wedding rings
Magnetic Fields; Cover version by Peter Gabriel : Scratch My Back
Illalla menimme istumaan iltaa pieneen kuppilaan, jossa tuttava soitti cover-biisejä uusilla sanoituksilla. Nyt tiedän että Lou Reedillä oli lehmä sivuvaunussa (vacca in the sidecar), muu-mu-muu, ja Bob Marley oli oikeasti apulialainen bidello. Bidello on italialaisen koulusysteemin kulmakiviä: siivoustakissa liehuva yleismiesjantunen, joka siivouksen lisäksi huolehtii vaikkapa yllättävästä vatsakivusta kärsivästä koululaisesta, opastaa vierailijoita ja tietää kaiken sekä opiskelijoista että opettajista.
Eilen oli muuten hieno sää; tämä on ollut talvimaisin talvi sitten naismuistiin. Lunta on tullut ja se on ajoittain jopa pysynyt maassa. Perjantaina uhattiin taas lumipyryllä, mutta se kääntyi lopulta vesisateeksi. Vain kukkulat sai sokerihuurteen, joka näytti kivalta aamun auringossa.
Ensiviikolla luvataan lämpenevää, jo taitaisi olla aikakin. Vaikka paikallisesti onkin siis erityisen kylmä talvi, aamun säämies näytti maailmankartalta kuinka globaalisti keskilämpötilat ovat yli normaalin erityisesti pohjoisessa. Mikä ei tiedä hyvää jääkarhuparoille.
Lopuksi pari vinkkiä: olen viimeaikoina kuunnellut BBC:n radiosta British Museumin näyttelyyn liittyvää sarjaa A History of the World In 100 Objects (sivulla linkkiradio-ohjelmiin)ja katsellut esineitä museon sivulla, suosittelen. Toinen must on Peter Gabrielin uusin, Scratch MyBack. Cover-biisejä muuten, ehkä hiukkasen hienostuneempia kuin eilisen artistimme. Suosittelen, jos pitää surumielisestä, akustisesta musiikista ja Peterin äänestä. Tämä tykkää kovasti.
Rakastavaisten päivän kunniaksi:
The Book of Love
The book of love is long and boring
No one can lift the damn thing
It's full of charts and facts and figures,
and instructions for dancing
But I
I love it when you read to me
And you
You can read me anything
The book of love has music in it
In fact that's where music comes from
Some of it's just transcendental
Some of it's just really dumb
But I
I love it when you sing to me
And you
You can sing me anything
The book of love is long and boring
And written very long ago
It's full of flowers and heart-shaped boxes
And things we're all too young to know
But I
I love it when you give me things
And you
You ought to give me wedding rings
And I
I love it when you give me things
And you
You ought to give me wedding rings
You ought to give me wedding rings
Magnetic Fields; Cover version by Peter Gabriel : Scratch My Back
Viikonloppu potenssiin kaks
Tässä soi giga, ei siis gigabite, vaan englannin kielellä jig, koko euroopassa muinoin tunnettu hyppytanssi. Varmasti myös tanhuversio tästä tanssista on olemassa.
A sun stoff. (sanotaan just niinku kirjoitetaan; paikallista murretta, tarkoittaa "olen ihan poikki")Eilen nimittäin oli sosiaaliseen kalenteriin kerääntynyt kaksi varsin vaativaa tapaamista. Ensin menimme keskipäivällä syömään sellaisten kavereitten luo, joilla on etelän ihmisten kaikki paheet: vieraat syötetään ensin ähkyyn, sitten maistatetaan lajitelma erikoisviinaksia mirtosta lauroon(kaikki tietysti jonkun kotona väsättyjä) niin että kaikki (paitsi kuski=minä tällä kertaa) on mukavassa pöhnässä, eikä sitten päästetä pois vaan pakotetaan juttelemaan kiinnostavista asioista.
Kuuden aikaan sitten mies huomasi että pitäisi olla jo seuraavassa paikassa soundcheckissä, oli nimittäin Marinon synttärit ja juhlaa vietettiin musiikkijameilla. Tässä juhla numeroin:
1200 tigelleä
ääretön määrä lambruscoa, leikkeleitä ja juustoja sekä kakkua
130 vierasta
6 erilaista musikaalista kokoonpanoa
6 tuntia juhlintaa
Kuunneltiin musiikkia, juteltiin, syötiin ja tanssittiinkin.
Hauskin tai erikoisin musiikkiryhmä oli ylläolevassa surkeassa valokuvassa(en osaa ottaa taskukameralla kuvia) hämärästi erottuva pariskunta, joka soittaa perinteisiä, sanoisin pelimanni-soittimia: manzetto( pieni haitari) ja cornamusa(säkkipilli) ja sibiol (läkkipilli), jota säkkipillin soittaja myös soitti. Muuten tarjonta oli rock- ja blues-vaikutteista. Ja kivaa oli. Näki tuttuja ja kavereita, ja sellaisia tuttujen tuttuja ja kavereitten kavereita, joiden olemassaolosta on tiennyt kauan, mutta ei ole koskaan naamatusten tavannut.
Tänään on nukuttu. Syöty kohtuudella. Pesty pyykkiä.
Nyt otan tigellan, tai oikeastaan crescentinan, laitan väliin leikettä ja katson mitä tahansa telkusta sitten tuleekaan.
Jesus Christ Superstar
Tämä ei liity aiheeseen oikeastaan juuri mitenkään, onpa vaan hassu. Ja lukeehan tuossa Jesus Christ.
Sain joululahjaksi liput musikaaliin pomolta joka sopivasti juuri eilen, kun oli aika mennä katsomaan esitystä, päätti monistua. Onnea vaan uudelle ihmisenalulle ja hänen vanhemmilleen.
Olipa muuten hieno esitys: laulajat olivat moitteettomia, kaikilla kauniit äänet ja uskottava olemus. Versio seurasi aika uskollisesti alkuperäistä teatteri- ja elokuvasovitusta, puvustusta ja koreografioita myöten. Sanokaa mitä sanotte, mutta olen sitä mieltä, että turha muuttaa hyvää ja toimivaa, useinhan teatteriryhmät sitä paitsi tekevät omat versionsa kun eivät kykene alkuperäiseen. Tässä tapauksessa taitoa siis oli.
Musiikki jäi päähän soimaan. Pahuksen Lloyd-Webber.
Italiassa ei muuten teatterit tietääkseni toimi samalla laitossysteemillä kuin Suomessa. Vain muutamat suuret oopperat ja teatterit (Milanon La Scala, Venetsian La Fenice tai Euroopan vanhin ooppera, Napolin San Carlo) tarjoavat kiinteän ohjelmiston. "Normaalit" kaupunginteatterit tarjoavat kiertävien ryhmien näytöksiä, joten ohjelmisto vaihtelee jopa viikottain, musikaaleista stand-up koomikoihin. Ja laatu näköjään voi olla yllättävän korkeaa pienilläkin ryhmillä, kuten nyt tällä Rockoperalla, joka on sivunsa mukaan aloittanut amatööriryhmänä. Nyt se ei ainakaan meikäläisen mittapuun mukaan ole yhtään amatöörimäinen! Päätelkää itse:
Rockoperan promovideo Youtubessa
Nyt pitää katsoa Viiltäjä-Jackin uusia seikkailuja. Whitechapel alkaa.
Kuva:
http://whatport80.com/Image:Bayeux_lion.jpg
Murteita ja musiikkia
*Siskoni Punainen mekko mahtuu myös minulle.
*Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi?
*Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
*Isäni äiti sanoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
*Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla koska myöhästyin junasta.
*Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
*Ostitko sen hameen minkä näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?
Se miun siskon punanemmekko mahtuu mullekki.
Tarviitsie appuu siinä mantsa'ope'antamassa kirjotustehtävässä?
No okkei, tehhäänniinku sie sanoit.
Mummo sano hakevasa meijät suunnilleevvarttia vaille kuus.
Mie meninki Helsinkkii linja-autolla ku myöhästyn junasta.
Ootsie nähny missäässitä isoveljen kännykkää?
Ostitsie sen hammeen mikä nähtiin viime viikolla siellä hooetämmässä?
...jotenkin noin minä nuo lauseet sanoisin.
Viimeisen 24 tunnin aikana olen kuunnellut seuraavat:
(Kuuntelin musiikkia sekä eilen illalla ennen nukkumaanmenoa että tänä aamuna sängyssä lötkötellessäni, siksi pitkä soittolista)
Fink: Biscuits for breakfast
Esimerkki:
"Pretty little thing" (youtube linkki)
Fink: Sort of Revolution
"Sort of revolution"
Air: Moon safari
Air: Love 2
Air: Pocket Symphony
Air:in youtube kanava
( Kuuntelin siis kaikki albumit kokonaan)
Sekä eräs uutuus, jota en sano, koska sen saa lahjaksi eräs, joka luultavasti lukee tätä.
*Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi?
*Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
*Isäni äiti sanoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
*Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla koska myöhästyin junasta.
*Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
*Ostitko sen hameen minkä näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?
Se miun siskon punanemmekko mahtuu mullekki.
Tarviitsie appuu siinä mantsa'ope'antamassa kirjotustehtävässä?
No okkei, tehhäänniinku sie sanoit.
Mummo sano hakevasa meijät suunnilleevvarttia vaille kuus.
Mie meninki Helsinkkii linja-autolla ku myöhästyn junasta.
Ootsie nähny missäässitä isoveljen kännykkää?
Ostitsie sen hammeen mikä nähtiin viime viikolla siellä hooetämmässä?
...jotenkin noin minä nuo lauseet sanoisin.
Viimeisen 24 tunnin aikana olen kuunnellut seuraavat:
(Kuuntelin musiikkia sekä eilen illalla ennen nukkumaanmenoa että tänä aamuna sängyssä lötkötellessäni, siksi pitkä soittolista)
Fink: Biscuits for breakfast
Esimerkki:
"Pretty little thing" (youtube linkki)
Fink: Sort of Revolution
"Sort of revolution"
Air: Moon safari
Air: Love 2
Air: Pocket Symphony
Air:in youtube kanava
( Kuuntelin siis kaikki albumit kokonaan)
Sekä eräs uutuus, jota en sano, koska sen saa lahjaksi eräs, joka luultavasti lukee tätä.
Hehän ovat kuin kaksi marjaa
Morgan, X-Factorin tuomari
Pikku-MyyX-Factor Rain kakkosella tänä iltana. Youtube on täynnä videoita, mm. tämä (yksi mielikandidaateistani):
Marco laulaa Michael Jacksonin "Man in the Mirror"
(plus alkuhöpinöitä Morganin kanssa)
Marco laulaa Michael Jacksonin "Man in the Mirror"
(plus alkuhöpinöitä Morganin kanssa)
Zocca
No nyt on kesän festarivelvollisuus täytetty. Miehellä oli soittokeikka ja tungin mukaan.
Käytiin täällä:
Festa della Libertà
Oli ihan kiva festari, pieni ja kauniilla paikalla. Ruoka oli hyvää ja halpaa, musiikkia paljon. Tosin akustisen lavan soittajat joutuivat kestämään huonoa akustiikkaa ja taustalla riehuvaa rockmusiikkia.
Kuvat kertonee enemmän.
Kuvia:
Lady Baffles presents: Zocca festival
Vaikka kuvista niin voisi päätellä, emme sentään jääneet telttailemaan.
Nyt vanhaa väsyttää.
Ääniä
Osallistun tällä kuvalla Katjan haasteeseen: tämä on neljäs kuva neljännessä kansiossa koneellani. Kuva on otettu joulun alla koulullamme. Huomatkaa opiskelijan aurinkolasit: hän huolehtii siitä, ettei näytön säteily vahingoita silmiä. Tämä meemi auttoi huomaamaan, että olisi taas aika varastoida kuvia.
Eilen juttelin opettajatoverin kanssa suomen kielen taivutuksien vahvasta ja heikosta asteesta ja vokaalisoinnusta, siis sellaisista asioista, joista puhutaan joko todella kiinnostuneen opiskelijan kanssa tai sitten toisen kielenopettajan kanssa.
Tämä keskustelu aiheutti sen, että kun heräsin aamuyöstä, rupesin ajattelemaan miten vähän tiedän äänenmuodostuksesta. (Syynä heräämiseen oli insomnia felinoide, joka ilmenee tassun kosketuksena nenänpielessä)
Olen opiskellut jotain sekalaista, kuten suun ja kurkun anatomiaa, josta tiedän yhtä vähän kuin maantieteestä. Muistan aika hyvin muotoja, mutta nimien kanssa on niin ja näin. Vasta kun nimillä on kunnon kiinnekohta, jää ne mieleeni. Äänenmuodostuksessa on kuitenkin niin paljon muutakin jännää kuin anatomia, että tekisi melkein mieleni mennä laulutunneille ihan vaan opiskelemaan miten ääni syntyy. Laulajaa minusta nyt ei tule, vaikka lapsien kanssa työskennellessä on pakko joskus vetää "head, shoulders, knees and toes...".
Ehkä kiinnostukseni on herännyt myös siksi, että olen katsonut kahta musiikillista realitya: X-Factoria ja Amici :a. Jälkimmäisessä on käyty aika kiinnostavaa keskustelua opetustekniikoista ja laulamisesta. Miten oikeastaan voi opettaa laulua?
Eräs realityn opettajista puuttuu oppilaiden diettiin ja kuntoiluun, mikä sinänsä on ihan järkeenkäypää vaikkei ehkä muutaman viikon sisällä suuria tuloksia tuokaan. Itse luulen lahjakkaalle laulajalle olevan enemmän "nopeaa" apua hengitys- ja äänenmuodostusharjoituksista, jotta ääni pysyy kunnossa.
X-Factor on ollut tänä vuonna yllättävän viihdyttävä. Vaikka ohjelmassa etsitäänkin pop-laulajia, on mukana persoonallisuuksia jotka on aika rock, sanoisin. Eniten pidän uudesta tulokkaasta, jonka vinha viuhtominen ja palleasta puhkuva intohimo vie mennessään. Vai mitä sanotte:
Andrea laulaa "Amore caro, amore bello"
Andrea laulaa " Via con me"
In Italia
Video, jossa Fabri Fibra (rapper) ja Gianna Nannini (rocker) maalaavat kuvan Italiastaan.
Youtube: Fabri Fibra ft. Gianna Nannini - In Italia (video ufficiale)
Ci sono cose che nessuno ti dirà
Ci sono cose che nessuno ti darà
Sei nato e morto qua
Nato e morto qua
Nato nel paese delle mezze verità
(on asioita joita kukaan ei sulle sano
on asioita joita kukaan ei sulle anna
olet syntynyt ja kuollut täällä
puolitotuuksien maassa)
Dove fuggi - in Italia (minne karkaat)
Pistole in macchine - in Italia (pistooleja autoissa)
Macchiavelli e Foscolo - in Italia
I campioni del mondo sono - in Italia (maailmanmestarit ovat)
Benvenuto - in Italia (tervetuloa)
Fatti una vacanza al mare - in Italia (pidä rantaloma)
Meglio non farsi operare - in Italia (parempi olla menemättä leikattavaksi)
E non andare all’ospedale - in Italia (tai menemättä sairaalaan)
La bella vita - in Italia
Le grandi serate, i gala - in Italia ( hienot gaala-illat)
Fai affari con la mala - in Italia ( teet bisnestä rikollisten kanssa)
Il vicino che ti spara - in Italia ( naapuri joka ampuu sinut)
Ci sono cose che nessuno ti dirà
Ci sono cose che nessuno ti darà
Sei nato e morto qua
Sei nato e morto qua
Nato nel paese delle mezze verità
Ci sono cose che nessuno ti dirà
Ci sono cose che nessuno ti darà
Sei nato e morto qua
Sei nato e morto qua
Nato nel paese delle mezze verità
Dove fuggi - in Italia ( minne karkaat)
I veri mafiosi sono - in Italia (oikeat mafiosot ovat)
I più pericolosi sono - in Italia (vaarallisimmat ovat)
Le ragazze nella strada - in Italia ( tytöt teiden varsilla)
Mangi pasta fatta in casa - in Italia (syö kotonatehtyä pastaa)
Poi ti entran i ladri in casa - in Italia (sitten tulee varkaat kotiisi)
Non trovi un lavoro fisso - in Italia ( et löydä vakituista työtä)
Ma baci il crocifisso - in Italia ( mutta suutelet krusifiksia)
I monumenti - in Italia ( monumentit)
Le chiese con i dipinti - in Italia ( kirkot maalauksineen)
Gente con dei sentimenti - in Italia ( ihmiset joilla on tunteita)
La campagna ai rapimenti - in Italia ( kampanja ryöstöjä vastaan)
Ci sono cose che nessuno ti dirà
Ci sono cose che nessuno ti darà
Sei nato e morto qua
Sei nato e morto qua
Nato nel paese delle mezze verità
Ci sono cose che nessuno ti dirà
Ci sono cose che nessuno ti darà
Sei nato e morto qua
Sei nato e morto qua
Nato nel paese delle mezze verità
Dove fuggi - in Italia ( minne karkaat)
Le ragazze corteggiate - in Italia ( tytöt joita kosiskellaan)
Le donne fotografate - in Italia ( naiset joita kuvataan)
Le modelle ricattate - in Italia ( mallit joita kiristetään)
Impara l’arte - in Italia ( hanki taidot)
Gente che legge le carte - in Italia (korteistaennustajat)
Assassini mai scoperti - in Italia ( murhaajat joita ei koskaan saatu kiinni)
Voti persi e voti certi - in Italia ( vaaleissa menetetyt äänet ja varmat äänet)
Ci sono cose che nessuno ti dirà
Ci sono cose che nessuno ti darà
Sei nato e morto qua
Sei nato e morto qua
Nato nel paese delle mezze verità
Ci sono cose che nessuno ti dirà
Ci sono cose che nessuno ti darà
Sei nato e morto qua
Sei nato e morto qua
Nato nel paese delle mezze verità
Dove fuggi
Dove fuggi
minne karkaat
Youtube: Fabri Fibra ft. Gianna Nannini - In Italia (video ufficiale)
Ci sono cose che nessuno ti dirà
Ci sono cose che nessuno ti darà
Sei nato e morto qua
Nato e morto qua
Nato nel paese delle mezze verità
(on asioita joita kukaan ei sulle sano
on asioita joita kukaan ei sulle anna
olet syntynyt ja kuollut täällä
puolitotuuksien maassa)
Dove fuggi - in Italia (minne karkaat)
Pistole in macchine - in Italia (pistooleja autoissa)
Macchiavelli e Foscolo - in Italia
I campioni del mondo sono - in Italia (maailmanmestarit ovat)
Benvenuto - in Italia (tervetuloa)
Fatti una vacanza al mare - in Italia (pidä rantaloma)
Meglio non farsi operare - in Italia (parempi olla menemättä leikattavaksi)
E non andare all’ospedale - in Italia (tai menemättä sairaalaan)
La bella vita - in Italia
Le grandi serate, i gala - in Italia ( hienot gaala-illat)
Fai affari con la mala - in Italia ( teet bisnestä rikollisten kanssa)
Il vicino che ti spara - in Italia ( naapuri joka ampuu sinut)
Ci sono cose che nessuno ti dirà
Ci sono cose che nessuno ti darà
Sei nato e morto qua
Sei nato e morto qua
Nato nel paese delle mezze verità
Ci sono cose che nessuno ti dirà
Ci sono cose che nessuno ti darà
Sei nato e morto qua
Sei nato e morto qua
Nato nel paese delle mezze verità
Dove fuggi - in Italia ( minne karkaat)
I veri mafiosi sono - in Italia (oikeat mafiosot ovat)
I più pericolosi sono - in Italia (vaarallisimmat ovat)
Le ragazze nella strada - in Italia ( tytöt teiden varsilla)
Mangi pasta fatta in casa - in Italia (syö kotonatehtyä pastaa)
Poi ti entran i ladri in casa - in Italia (sitten tulee varkaat kotiisi)
Non trovi un lavoro fisso - in Italia ( et löydä vakituista työtä)
Ma baci il crocifisso - in Italia ( mutta suutelet krusifiksia)
I monumenti - in Italia ( monumentit)
Le chiese con i dipinti - in Italia ( kirkot maalauksineen)
Gente con dei sentimenti - in Italia ( ihmiset joilla on tunteita)
La campagna ai rapimenti - in Italia ( kampanja ryöstöjä vastaan)
Ci sono cose che nessuno ti dirà
Ci sono cose che nessuno ti darà
Sei nato e morto qua
Sei nato e morto qua
Nato nel paese delle mezze verità
Ci sono cose che nessuno ti dirà
Ci sono cose che nessuno ti darà
Sei nato e morto qua
Sei nato e morto qua
Nato nel paese delle mezze verità
Dove fuggi - in Italia ( minne karkaat)
Le ragazze corteggiate - in Italia ( tytöt joita kosiskellaan)
Le donne fotografate - in Italia ( naiset joita kuvataan)
Le modelle ricattate - in Italia ( mallit joita kiristetään)
Impara l’arte - in Italia ( hanki taidot)
Gente che legge le carte - in Italia (korteistaennustajat)
Assassini mai scoperti - in Italia ( murhaajat joita ei koskaan saatu kiinni)
Voti persi e voti certi - in Italia ( vaaleissa menetetyt äänet ja varmat äänet)
Ci sono cose che nessuno ti dirà
Ci sono cose che nessuno ti darà
Sei nato e morto qua
Sei nato e morto qua
Nato nel paese delle mezze verità
Ci sono cose che nessuno ti dirà
Ci sono cose che nessuno ti darà
Sei nato e morto qua
Sei nato e morto qua
Nato nel paese delle mezze verità
Dove fuggi
Dove fuggi
minne karkaat
Pitkäperjantai
Pääsiäistä vaan itsekullekin.
Perjantaina käytiin konsertissa, josta pienoinen raportti täällä: LadyBaffles presents: Good Friday
Paikka oli intiimi ja ihmisiä oli vähän. (Yhteensä n. kaksi kertaa esiintyjät). Tapahtuman järjesti Solo Roba Nostra modenalaista musiikkia edistävä "cospirazione musicale", musikaalinen salaliitto. Kivaa oli, menihän tuo pitkäperjantai noinkin.
Sunnuntaita
Massive Attack teki aikoinaan kauniin version tästä laulusta. Mutta tästä tykkään melekein yhtä paljon.
José Gonzàles: Teardrop (youtube linkki)
"Teardrop"
[Liz Fraser]
Love, love is a verb
Love is a doing word
Fearless on my breath
Gentle impulsion
Shakes me makes me lighter
Fearless on my breath
Teardrop on the fire
Fearless on my breath
Nine nights of matter
Black flowers blossom
Fearless on my breath
Teardrop on the fire of a confession
Fearless on my breath
Black flowers blossom
Fearless on my breath
Water is my eye
Most faithful mirror
Fearless on my breath
Teardrop on the fire of a confession
Fearless on my breath
Most faithful mirror
Fearless on my breath
Teardrop on the fire
Fearless on my breath
you're stumbling in the dark
you're stumbling in the dark
p.s. olisi tässä muutakin tekemistä, mutta musiikin kuunteluksi menee koko aamupäivä...
edit: otin laulun sanat jostain katsomatta sen tarkemmin. Korjata piti.
edit: Paitsi että... kun kuuntelin massive attackin version uudelleen, piti korjata uudestaan. Olkoon nyt noin.
José Gonzàles: Teardrop (youtube linkki)
"Teardrop"
[Liz Fraser]
Love, love is a verb
Love is a doing word
Fearless on my breath
Gentle impulsion
Shakes me makes me lighter
Fearless on my breath
Teardrop on the fire
Fearless on my breath
Nine nights of matter
Black flowers blossom
Fearless on my breath
Teardrop on the fire of a confession
Fearless on my breath
Black flowers blossom
Fearless on my breath
Water is my eye
Most faithful mirror
Fearless on my breath
Teardrop on the fire of a confession
Fearless on my breath
Most faithful mirror
Fearless on my breath
Teardrop on the fire
Fearless on my breath
you're stumbling in the dark
you're stumbling in the dark
p.s. olisi tässä muutakin tekemistä, mutta musiikin kuunteluksi menee koko aamupäivä...
edit: otin laulun sanat jostain katsomatta sen tarkemmin. Korjata piti.
edit: Paitsi että... kun kuuntelin massive attackin version uudelleen, piti korjata uudestaan. Olkoon nyt noin.
Hehän ovat kuin kaksi marjaa...
Lee Curreri, eli Fame*-sarjan pianisti- säveltäjä Bruno Martelli.
Giovanni Allevi, milanolainen säveltäjä-pianisti. Tuubivideo: waterdance*Fame sai Italiassa nimen Saranno famosi (heistä tulee kuuluisia); alkuperäisen nimen käyttäminen ei kai käynyt laatuun, fame =nälkä.
Kuvalähteet: http://www.sarannofamosi.org/CAST.HTM
http://www.wuz.it/Articoli/Articolo/tabid/77/id/423/Default.aspx
maximo park: sandblasted and set free
Eilisen teinikyselyn jälkeen on vaikea kirjoittaa mitään kiinnostavampaa(!) .
Olen lukenut tänään niin paljon, että päässä humisee. Lukeminen on hidasta. Television katseleminen on nopeaa. Kun katsoo telkkaria, aivosähkökäyrät asettuvat unenomaiseen tilaan; mitä tapahtuu aivosähkölle kun lukee? Pitänee ottaa selvää.
Taannoin kuollut Michelangelo Antonioni puhui 80-luvulla kuvatussa haastattelussa siitä, kuinka elokuvan erityistehosteet kehittyvät, silloin hän oli juuri nähnyt ensimmäisiä kolmiulotteisia animaatioita Amerikassa. Hän tuntui olevan innostunut uuden teknologian mahdollisuuksista mutta samalla erittäin skeptinen elokuvan tekijöiden kyvystä hillitä itseään niiden käyttämisessä. Ja oikeassahan hän oli, ei tarvitse katsoa kuin joku viime vuosien hämähäkkimiesfantasioista ja huomaa, että usein erikoistehosteista tulee elokuvan parasta sisältöä.
Antonionin elokuvat eivät merkitse minulle mitään. Ingmar Bergman sen sijaan liittyy voimakkaasti elämäni rakkaustarinan alkuaikoihin. Katsoimme elokuvakerhossa sarjan Bergmanin elokuvia tuoreen aviomieheni kanssa. Miehenikin oli mielestäni nero (tuore aviomies on aina tuoreen aviovaimon mielestä nero), koska kykeni muutaman kuukauden ruotsin ja suomen opiskelun jälkeen seuraamaan elokuvia ja lukemaan Paavolaista ja kirjoittamaan höpsöjä tarinoita. Bergmanin elokuvat hän oli tosin nähnyt jo aiemmin, italiaksi dubattuna, ja oli aidosti innoissaan kuullessaan ne alkuperäisinä versioina.
Olen vakuuttunut, että Bergman, Strindberg, Munch ja Ibsen ovat osasyyllisiä siihen, että mieheni kiinnitti ylipäänsä minuun mitään huomiota. Olin hänelle kai jonkinlainen Liv Ullmannin huono kopio, ainakin aluksi. Ei se minua kyllä häiritse yhtään. Näin Rai kolmoselta Sarabandan, ja jos vanhenen yhtään niin kauniisti kuin Liv, ei minulla ole hätiä mitiä.
Rai kolmonen näytti taannoin myös viimeisen Prime Suspect- sarjan: Final Act. Päähenkilö Jane Tennison on jäämässä eläkkeelle rikospoliisin työstään ja "ratkaisee" viimeisen tapauksensa, nuoren tytön murhan. Teinien angstia ja ikääntyvän ja alkoholisoituneen poliisiräähkän (tosin erityisen karismaattisen sellaisen) kohtaamisia kuoleman kanssa. Ensimmäinen osa oli niin hieno televisiokokemus, että laitoin hälytyksen kännykkään, jotten olisi unohtanut toista jaksoa. Enkä unohtanut. Rai kolmonen on sitäpaitsi oiva kanava, mainoksia on vähän. Nyt imuroin aikaisempia (näkemiäni) Prime Suspect -jaksoja, muta niitä on vaikea saada. Näillä näkymin pääsen katsomaan jotain parin päivän päästä!
Otsake ei liity muuten tähän juttuun mitenkään ; kuuntelen vaan Maximo Parkin levyä Our Earthly Pleasures.
Edit.
Kuinka hermostuttavaa, kiukustuttavaa ja suorastaan hernenenäistä! Olen saanut imuroitua Prime Suspect kutosesta puolet elikkäs CD1 tuli ihan nätisti perille, mutta eikös se CD kakkosen hyväkäs ole jo kaksi päivää jököttänyt ihan nollilla. Kuka sitä pitää lukkojen takana, avain persuuksen alla!?! HÄH!?!? Muita mahdollisia lähteitä ei tietysti ole mailla eikä verkoilla.
Miten voin katsoa eka osan jos toisesta ei ole tietoa.
Nyyh.
Edit2
Heh, kannatti valittaa. Nyt se kakkososa nitkahti heti liikkeelle!
Olen lukenut tänään niin paljon, että päässä humisee. Lukeminen on hidasta. Television katseleminen on nopeaa. Kun katsoo telkkaria, aivosähkökäyrät asettuvat unenomaiseen tilaan; mitä tapahtuu aivosähkölle kun lukee? Pitänee ottaa selvää.
Taannoin kuollut Michelangelo Antonioni puhui 80-luvulla kuvatussa haastattelussa siitä, kuinka elokuvan erityistehosteet kehittyvät, silloin hän oli juuri nähnyt ensimmäisiä kolmiulotteisia animaatioita Amerikassa. Hän tuntui olevan innostunut uuden teknologian mahdollisuuksista mutta samalla erittäin skeptinen elokuvan tekijöiden kyvystä hillitä itseään niiden käyttämisessä. Ja oikeassahan hän oli, ei tarvitse katsoa kuin joku viime vuosien hämähäkkimiesfantasioista ja huomaa, että usein erikoistehosteista tulee elokuvan parasta sisältöä.
Antonionin elokuvat eivät merkitse minulle mitään. Ingmar Bergman sen sijaan liittyy voimakkaasti elämäni rakkaustarinan alkuaikoihin. Katsoimme elokuvakerhossa sarjan Bergmanin elokuvia tuoreen aviomieheni kanssa. Miehenikin oli mielestäni nero (tuore aviomies on aina tuoreen aviovaimon mielestä nero), koska kykeni muutaman kuukauden ruotsin ja suomen opiskelun jälkeen seuraamaan elokuvia ja lukemaan Paavolaista ja kirjoittamaan höpsöjä tarinoita. Bergmanin elokuvat hän oli tosin nähnyt jo aiemmin, italiaksi dubattuna, ja oli aidosti innoissaan kuullessaan ne alkuperäisinä versioina.
Olen vakuuttunut, että Bergman, Strindberg, Munch ja Ibsen ovat osasyyllisiä siihen, että mieheni kiinnitti ylipäänsä minuun mitään huomiota. Olin hänelle kai jonkinlainen Liv Ullmannin huono kopio, ainakin aluksi. Ei se minua kyllä häiritse yhtään. Näin Rai kolmoselta Sarabandan, ja jos vanhenen yhtään niin kauniisti kuin Liv, ei minulla ole hätiä mitiä.
Rai kolmonen näytti taannoin myös viimeisen Prime Suspect- sarjan: Final Act. Päähenkilö Jane Tennison on jäämässä eläkkeelle rikospoliisin työstään ja "ratkaisee" viimeisen tapauksensa, nuoren tytön murhan. Teinien angstia ja ikääntyvän ja alkoholisoituneen poliisiräähkän (tosin erityisen karismaattisen sellaisen) kohtaamisia kuoleman kanssa. Ensimmäinen osa oli niin hieno televisiokokemus, että laitoin hälytyksen kännykkään, jotten olisi unohtanut toista jaksoa. Enkä unohtanut. Rai kolmonen on sitäpaitsi oiva kanava, mainoksia on vähän. Nyt imuroin aikaisempia (näkemiäni) Prime Suspect -jaksoja, muta niitä on vaikea saada. Näillä näkymin pääsen katsomaan jotain parin päivän päästä!
Otsake ei liity muuten tähän juttuun mitenkään ; kuuntelen vaan Maximo Parkin levyä Our Earthly Pleasures.
Edit.
Kuinka hermostuttavaa, kiukustuttavaa ja suorastaan hernenenäistä! Olen saanut imuroitua Prime Suspect kutosesta puolet elikkäs CD1 tuli ihan nätisti perille, mutta eikös se CD kakkosen hyväkäs ole jo kaksi päivää jököttänyt ihan nollilla. Kuka sitä pitää lukkojen takana, avain persuuksen alla!?! HÄH!?!? Muita mahdollisia lähteitä ei tietysti ole mailla eikä verkoilla.
Miten voin katsoa eka osan jos toisesta ei ole tietoa.
Nyyh.
Edit2
Heh, kannatti valittaa. Nyt se kakkososa nitkahti heti liikkeelle!
...ja tämä jää päähän soimaan
L'Aura
Non E' Una Favola
( Yllä linkki youtube-videoon)
Album: Demian
Year: 2007
Aoh-aoh aoh-aoh
Are you talking to me?
Aoh-aoh
Oh boy, it's 3 am and I absolutely don't know
What to do with myself...
Do you wanna hear a story?
Aoh-ah ah Aoh-ah ah
Aoh-ah ah Aoh-ah ah
Ho sei carlini e un terrier, ma no, no non mi basta;
Tre schiavi e pure l'autista, ma lui non mi basta;
E mi dò spesso al digiuno: neanche quello basta;
Strizza cervelli di Londra quando tutt'intorno è;
BOOM!
Pillolina
Di mattina e sera;
Quando sale
No, non sento più il mio cuore...
Non è una favola,
È una prigione
Il mondo in cui me ne sto!
Non è una favola,
È una prigione
Felice mai sarò!
Ho cento amici ed un uomo ma no, non mi basta;
Sei padri (due sconosciuti): uno non mi basta.
Ho scarpe quante ferite; un paio non mi basta.
Quando di notte sto sveglia sento il petto che fa
BOOM!
Fluoxetina
Di mattina e sera;
Quando sale
No, non sento
Più il dolore...
Non è una favola,
È una prigione
Il mondo in cui me ne sto!
Non è una favola,
È una prigione
Felice mai sarò!
Mostrami il tuo,
Che ti mostrerò la mia
Collezione di feticci ed ironia,
Sarai il re della migliore biancheria
Eletto da un dio
Che non sa cosa è la vita!
(Cos'è?)
Non è una favola,
È una prigione
Il mondo in cui me ne sto!
Non è una favola,
È una prigione
Felice mai sarò
Non è una favola,
È una prigione
In cui mi nasconderò!
Non è una favola,
È una prigione
In cui invecchierò!
(nopea suomennos:)
mulla on kuusi mopsia ja terrieri mutta ei, ei ne mulle riitä
kolme orjaa ja kuljettajakin mutta ei se mulle riitä
olen usein paastolla, muttei sekään riitä
lontoolainen kallonkutistaja kun kaikki ympärillä on
BOOM!
pikku pilleri
aamuisin ja iltaisin
kun nousee
en tunne enää sydäntäni
kerto:
Ei ole satua
vaan vankila
tää maailma johon sulkeudun
Ei ole satua
vaan vankila
en koskaan tule onnelliseksi
Mulla on sata ystävää ja mies mutta ei, ei se mulle riitä
kuus isää (kaksi tuntematonta), yksi ei mulle riitä
on kenkiä kuin haavoja, yksi pari ei mulle riitä
kun öisin valvon tunnen kuinka rinta sanoo
BOOM!
Fluoksetiini
aamuisin ja iltaisin
kun nousee
ei, en tunne enää kipua
(kerto)
näytä mulle sun
niin mä näytän sulle mun
kokoelman fetissejä ja ironiaa
susta tulee huippualusasujen kunkku
sut valitsee jumala
joka ei tiedä mitä elämä on
Mitä se on?
Ei ole satua
vaan vankila
tää maailma johon sulkeudun
Ei ole satua
vaan vankila
en koskaan tule onnelliseksi
Ei ole satua
vaan vankila
jonne piiloudun
Ei ole satua
vaan vankila
jossa vanhenen
Non E' Una Favola
( Yllä linkki youtube-videoon)
Album: Demian
Year: 2007
Aoh-aoh aoh-aoh
Are you talking to me?
Aoh-aoh
Oh boy, it's 3 am and I absolutely don't know
What to do with myself...
Do you wanna hear a story?
Aoh-ah ah Aoh-ah ah
Aoh-ah ah Aoh-ah ah
Ho sei carlini e un terrier, ma no, no non mi basta;
Tre schiavi e pure l'autista, ma lui non mi basta;
E mi dò spesso al digiuno: neanche quello basta;
Strizza cervelli di Londra quando tutt'intorno è;
BOOM!
Pillolina
Di mattina e sera;
Quando sale
No, non sento più il mio cuore...
Non è una favola,
È una prigione
Il mondo in cui me ne sto!
Non è una favola,
È una prigione
Felice mai sarò!
Ho cento amici ed un uomo ma no, non mi basta;
Sei padri (due sconosciuti): uno non mi basta.
Ho scarpe quante ferite; un paio non mi basta.
Quando di notte sto sveglia sento il petto che fa
BOOM!
Fluoxetina
Di mattina e sera;
Quando sale
No, non sento
Più il dolore...
Non è una favola,
È una prigione
Il mondo in cui me ne sto!
Non è una favola,
È una prigione
Felice mai sarò!
Mostrami il tuo,
Che ti mostrerò la mia
Collezione di feticci ed ironia,
Sarai il re della migliore biancheria
Eletto da un dio
Che non sa cosa è la vita!
(Cos'è?)
Non è una favola,
È una prigione
Il mondo in cui me ne sto!
Non è una favola,
È una prigione
Felice mai sarò
Non è una favola,
È una prigione
In cui mi nasconderò!
Non è una favola,
È una prigione
In cui invecchierò!
(nopea suomennos:)
mulla on kuusi mopsia ja terrieri mutta ei, ei ne mulle riitä
kolme orjaa ja kuljettajakin mutta ei se mulle riitä
olen usein paastolla, muttei sekään riitä
lontoolainen kallonkutistaja kun kaikki ympärillä on
BOOM!
pikku pilleri
aamuisin ja iltaisin
kun nousee
en tunne enää sydäntäni
kerto:
Ei ole satua
vaan vankila
tää maailma johon sulkeudun
Ei ole satua
vaan vankila
en koskaan tule onnelliseksi
Mulla on sata ystävää ja mies mutta ei, ei se mulle riitä
kuus isää (kaksi tuntematonta), yksi ei mulle riitä
on kenkiä kuin haavoja, yksi pari ei mulle riitä
kun öisin valvon tunnen kuinka rinta sanoo
BOOM!
Fluoksetiini
aamuisin ja iltaisin
kun nousee
ei, en tunne enää kipua
(kerto)
näytä mulle sun
niin mä näytän sulle mun
kokoelman fetissejä ja ironiaa
susta tulee huippualusasujen kunkku
sut valitsee jumala
joka ei tiedä mitä elämä on
Mitä se on?
Ei ole satua
vaan vankila
tää maailma johon sulkeudun
Ei ole satua
vaan vankila
en koskaan tule onnelliseksi
Ei ole satua
vaan vankila
jonne piiloudun
Ei ole satua
vaan vankila
jossa vanhenen
Les Tambours Du Bronx
Les Tambours du Bronx, pari vuosikymmentä kalikalla tynnyriin. Esiintyivät viime sunnuntaina S.Giovanni in Persicetossa, Bolognan lähellä. Kuvassa (siskon kamerasta) oli vielä paidat päällä. Lihaksikkaat, ranskalaista ghettojen kriminaali-vetovoimaa omaavat miehet kun hakkaavat öljytynnyreitä yläruumis paljaana ja huutavat lujaa, on testosteronit hiukkasen korkealla. Alkuvoimaiseksi voisi sanoa tätä paukuttelua. Volyymia ei ehkä minkään suomalaisen kaupungin ympäristövirasto ihan hyväksyisi keskustan konserttiin. Raivoenergiaa, hikeä, vatsanpohja-tunnetta. MAHTAVA KONSERTTI.
Viva Compay Segundo
Tänä vuonna tulee 100 vuotta kuubalaisen muusikon Compay Segundon syntymästä. Itselleni on erityisen rakas hänen superhittinsä "Chan chan" (linkki tuubin videoon, jossa Compay on vielä hengissä), jonka sain eilen illalla kuulla ihan elävänä musiikkina, kun Compayn nimeä kantava ja hänen perintöään jatkava kuubalainen orkesteri soitti S. Agatassa, täältä Bolognaan päin. Yhtye on ns. satavuotis-kierroksella, mukana on mm. Compayn omia poikia. Eilen orkesteri oli vahvistettu Ferraran sinfoniaorkesterin jousilla ja puhaltimilla ja pari laulua kävi pingviini-puvussa vetämässä ihan oikea tenori Francesco Grollo.
Kuinka kaunista ja romanttista musiikkia ja miten hauskoja ukkeleita kuubalaiset soittajat olivatkaan, erityisesti Compayn kehittämän armónicon, seitsenkielisen pikkukitaran lyhyenläntä soittaja.
Tässä hitin sanat:
CHAN CHAN
De Alto Cedro voy para Marcané
Llego a Cueto, voy para Mayarì
El cariño que te tengo
No te lo puedo negar
Se me sale la babita
Yo no lo puedo evitar
Cuando Juanica y Chan Chan
En el mar cernan arena
Como sacuda el jibe
A Chan Chan le daba pena
Limpia el camino de paja
Que yo me quiero sentar
En aqul tronco que veo
Y as no puedo llegar
De Alto Cedro voy para Marcané
Llego a Cueto, voy para Mayarì
Edit: orkesterin kokoonpano:
COMPONENTI:
1 - Salvador Repilado Labrada (Director - contrabajo) (Compayn poika)
2 - Hugo Garzón Bargalló (cantante)
3 - Haskell Armenteros Pons (clarinete)
4 - Rafael Inciarte Rodríguez (clarinete)
5 - Rafael Fournier Navarro(bongo)
6 - Santiago Garzón Rill (percusionista invitado)
7 - Basilio Repilado Labrada (clave y voz segunda)(Compayn poika)
8 - Félix Martínez Montero (armónico)
9 - Nilso Arias Fernández (guitarra acompañante)
10- Arnaldo González Ramírez (guitarra acompañante)
11- Santiago Garzón Rill (percusionista invitado) (tbc)
Orchestra Sinfonica di Ferrara
OSPITI: Massimo Scattolin (Chitarra classica) Francesco Grollo (tenore) Stefano Mazzoleni (direttore d’orchestra)
Kuinka kaunista ja romanttista musiikkia ja miten hauskoja ukkeleita kuubalaiset soittajat olivatkaan, erityisesti Compayn kehittämän armónicon, seitsenkielisen pikkukitaran lyhyenläntä soittaja.
Tässä hitin sanat:
CHAN CHAN
De Alto Cedro voy para Marcané
Llego a Cueto, voy para Mayarì
El cariño que te tengo
No te lo puedo negar
Se me sale la babita
Yo no lo puedo evitar
Cuando Juanica y Chan Chan
En el mar cernan arena
Como sacuda el jibe
A Chan Chan le daba pena
Limpia el camino de paja
Que yo me quiero sentar
En aqul tronco que veo
Y as no puedo llegar
De Alto Cedro voy para Marcané
Llego a Cueto, voy para Mayarì
Edit: orkesterin kokoonpano:
COMPONENTI:
1 - Salvador Repilado Labrada (Director - contrabajo) (Compayn poika)
2 - Hugo Garzón Bargalló (cantante)
3 - Haskell Armenteros Pons (clarinete)
4 - Rafael Inciarte Rodríguez (clarinete)
5 - Rafael Fournier Navarro(bongo)
6 - Santiago Garzón Rill (percusionista invitado)
7 - Basilio Repilado Labrada (clave y voz segunda)(Compayn poika)
8 - Félix Martínez Montero (armónico)
9 - Nilso Arias Fernández (guitarra acompañante)
10- Arnaldo González Ramírez (guitarra acompañante)
11- Santiago Garzón Rill (percusionista invitado) (tbc)
Orchestra Sinfonica di Ferrara
OSPITI: Massimo Scattolin (Chitarra classica) Francesco Grollo (tenore) Stefano Mazzoleni (direttore d’orchestra)
Yhyy ja Jihuu
Uusi nettiyhteys on aiheuttanut starttivaikeuksienkin jàlkeen itkua ja hammastenkiristystä toimimattomuudellaan. Valot vilkkuu ja sammuu ihan omia aikojaan ja yhteys pät-kii jopa tuntien tauoilla. Sitten kun ongelmat on (joskus tulevaisuudessa) korjattu, toivon, että pääsen takaisin postausrytmiini kiinni.
Olen tämän pakollisen nettipaaston aikana kyllä kirjoittanut mielessäni postauksia, joita en tule koskaan julkaisemaan. Vähän niinkuin Bach, joka kirjoitti Brandenburgilaiset konserttinsa eikä koskaan kuullut niitä esitettyinä. Paitsi että postauksiani ei kyllä nimenomaan edes jälkipolvi tule lukemaan. Ehkä parempi niin.
Olen työssä kiireinen, joten muu elämä on vähän kärsinyt, vaikken tunnekaan erityistä stressiä. Tänään kuitenkin sain tahtomattani oikein kunnon paussin; olin menossa töihin, kun luultavasti kolarin takia koko liikenne jumiutui täysin. Istuin 45 (neljäkymmentäviisi) minuuttia jonossa, joka eteni noin 500m/h. Luonnollisesti oppituntini peruuntui, koska olin puoli tuntia myöhässä. Vaikka liikenneruuhkat ovatkin arkea (varsinkin Sassuolossa, jossa olen töissä), moista totaalista jumittumista en ole ihan äsken nähnyt.
Mutta olipahan mahdollisuus kuunnella Amy Winehousen uutta levyä. Ihan kiva. Aina parempi kuin hankkia aneurysmi aivoon hermostumalla ruuhkaan juuttumisesta.
Näissä merkeissä julkistan Iinekseltä bongaamani akronyymigeneraattorin luoman selityksen K.E.K.S.I.lle:
Kasvavan Ekstaattinen ja Kaunis Sadisti joka Ilakoi
...tänään tunnen tosin itseni tuon ruuhkakokemuksen jälkeen enemmänkin masokistiksi.
edit:
Sarjassamme ihan muuten vaan;
Kaikille, jotka eivät vielä tunne Pytagora switch-neroutta, linkki sinätuubiin:
Pytagora switch
Olen tämän pakollisen nettipaaston aikana kyllä kirjoittanut mielessäni postauksia, joita en tule koskaan julkaisemaan. Vähän niinkuin Bach, joka kirjoitti Brandenburgilaiset konserttinsa eikä koskaan kuullut niitä esitettyinä. Paitsi että postauksiani ei kyllä nimenomaan edes jälkipolvi tule lukemaan. Ehkä parempi niin.
Olen työssä kiireinen, joten muu elämä on vähän kärsinyt, vaikken tunnekaan erityistä stressiä. Tänään kuitenkin sain tahtomattani oikein kunnon paussin; olin menossa töihin, kun luultavasti kolarin takia koko liikenne jumiutui täysin. Istuin 45 (neljäkymmentäviisi) minuuttia jonossa, joka eteni noin 500m/h. Luonnollisesti oppituntini peruuntui, koska olin puoli tuntia myöhässä. Vaikka liikenneruuhkat ovatkin arkea (varsinkin Sassuolossa, jossa olen töissä), moista totaalista jumittumista en ole ihan äsken nähnyt.
Mutta olipahan mahdollisuus kuunnella Amy Winehousen uutta levyä. Ihan kiva. Aina parempi kuin hankkia aneurysmi aivoon hermostumalla ruuhkaan juuttumisesta.
Näissä merkeissä julkistan Iinekseltä bongaamani akronyymigeneraattorin luoman selityksen K.E.K.S.I.lle:
Kasvavan Ekstaattinen ja Kaunis Sadisti joka Ilakoi
...tänään tunnen tosin itseni tuon ruuhkakokemuksen jälkeen enemmänkin masokistiksi.
edit:
Sarjassamme ihan muuten vaan;
Kaikille, jotka eivät vielä tunne Pytagora switch-neroutta, linkki sinätuubiin:
Pytagora switch
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)