Viimeaikoina tapahtunutta

...no eipà juuri mitààn.

Viikonloppuna olin pààttànyt ratkaista makuuhuoneeseen kerààntyneiden vaatekasojen mysteerin ja keittiòòn kerààntyneen lian mysteerin.

Tuli ratkaistua molemmat mysteerit osittain, vielà roikkuu eteisessà kierràtykseen ja kellariin menevià kasseja.

Tòissà jatkuu sama vanha, paitsi ettà aloitin uuden ryhmàn kanssa perjantaina. Valmistan joukon lukioikàisià nuoria englannin suulliseen. Afrikkalaisvahvistuksineen porukka on on vàrikàs ja àànekàskin, mukavaa tulee varmasti olemaan.

Ai niin, kàytiinhàn me perjantaina katsomassa teatteria: tuttava soitti lyòmàsoittimia ja vàhemmàn tuttava nàytteli lyhyen ja ytimekkààn monologitarinan itàeurooppalaisesta seksiorjasta. Liikuttava, vaan ehkà esitys oli omaan makuuni liian geneerinen, manieristinen ynnà muita sivistyssanoja. Jotenkin jàtti pinnallisen maun. En oikein tykànnyt runollisesta kuvasta naisen-sielu-jààtyneen-meren-pohjassa. Olisin arvostanut realistisempaa otetta. Vaan kuten sanottu, nàmà on niità makuasioita. Tuttava soitti monenlaisia rumpuja kauniisti.

Rikas opiskelijani ei ehdi tànààn kiireiltààn tunnille. Kun sanon rikas, tarkoitan rikas. En lue sità(rikkautta) hànelle synniksi, ei ole itse rikkauttaan hankkinut, joten ei hàntà siità voi syyttàà. Sen sijaan sekava aikataulu on synti. Mutta olen syntynyt joustamaan. Ja ehdinpà kirjoittaa todella kiinnostavan postauksenkin!

2 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Isäntä kävi tänään ruokaostoksilla, minä olin vesijumpassa. Onneksi kotityöt hoituvat aikataulullisesti ja järkevästi: se tekee joka ehtii.

Sanoi tavanneensa italian opettajan kaupassa. Roberton kanssa olivat syventyneet kaupan valikoimaan ajatellen italialaista ruokaa, kumpikin. (Terveyskeskuksessa lääkäri nyökytteli joskus 10 vuotta sitten italialaistyyppiselle ruuallemme: ei tule diabetesta!) Roberto kysyi että mitkä kulttuurin alueet ovat isännän mielestä tärkeimpiä.

Järjestyksen laatiminen ei ollut kovin vaikeaa: 1. arkkitehtuuri, 2. kuvanveisto, 3. maalaustaide, 4. ruokakulttuuri. Luulen että siihen kuuluu myös viini ja erityisesti Modenan balsamiviinietikka, tosin kumpikin mies oli vähän pyöritellyt päätään kaupan viinietikalle. Ei kuulemma ole parasta mitä Modenassa on.

On se nyt kumma kun kuulutaan samaan Euroopan unioniin, niin Modena ei ole käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja ruvennut markkinoimaan viinietikkaansa.

Mutta tavallaan vielä enemmän ihmettelen sitä, että meidän Alkomme ei ole millään eikä mitenkään oppinut tekemään viinietikkaa jota ikinä tahtoisimme käyttää!

Tuo seksiorjatarina, oletko sattunut lukemaan Donna Leonin kirjoittamaa kirjaa aiheesta? En muista kirjan nimeä, mutta komisario Brunetti yrittää selvittää Itä-Euroopasta tulleiden prostituoitujen kohtaloa, siis koti-Venetsiassa.

Nyt kun sanoit että aiheesta on kirjoitettu teatterikappale, niin pitää kysyä sinulta että ovatko Donna Leonin tarinat todellisuuspohjaisia?

En tarkoita että Italia olisi tässä suhteessa hirveän poikkeuksellinen, sanotaan, että Suomi on jaettu eestiläisten ja venäläisten välillä ja alue sisältäisi kaikkia mafian käyttämiä ansaintalogiikoita (oli pakko panna tuo sana tuohon, myönnän etten tiedä mitä se tarkoittaa, mutta tuontapaisissa lauseissa sitä käytetään!).

Voivat tietysti olla vain juoruja. Eikös Suomi ole ihanteiden ihmemaa?

सारी kirjoitti...

Niinpà. Eihàn Suomessa sentààn.

Olen itsekin aika epàvarma siità, mità oikeastaan tapahtuu tuossa huorabisneksessà; eràs ystàvà teki pitkààn tòità prostituoitujen tuki-projektissa ja jotain hàneltà olen kuullut, mutta nyt hànkin on pàivàkodissa tàtinà, joten ensikàden tietoa ei oikein ole.

Prostituutio on kyllà hyvin nàkyvàà, ja tytòt ovat luultavimmin orjia enemmàn kuin iloisia nymfomaaneja: nigerialaisia, ukrainalaisia, siis joko kòyhàstà afrikan lànnestà tai euroopan idàstà. Monet ovat tulleet luvatun hoitotyòn peràssà; heille ei ole tietenkààn selvinnyt hoitotyòn laatu ennen kuin on passi ja rahat jonkun rikollisen taskussa eikà toivettakaan vapaudesta.

En ole tutustunut mainitsemaasi kirjaan/kirjailijaan, pitàà katsoa jos kohdalle osuu.

Modena on kyllà markkinoinut laajallekin balsamicoaan, Suomi ei valitettavasti ole ykkòssijalla goumet-tuotteiden vientilistoilla.
(Vàhàn tuntuvat ajattelevan ettà suomalaisille kelpaa heikompikin laatu; jos viineissà niin muussakin)