Vappuaamu valkeni ensin sateisena (n. kuuden aikaan kuulosti siltä) ja sitten kirkastui.
Lähdimme aamukävelylle puistoon. Puistoon päästyämme ohitse asteli vanha mies, joka tervehti. Tervehdimme takaisin. Hän pysähtyi ja sanoi jotain seuraavanlaista:
- Saanko kysyä jotain: mihin on kaikonnut ystävällisyys? Kun tavallisesti tervehdin ihmisiä, he katsovat kuin halpaa makkaraa eivätkä vastaa. Olen 19-vuotiaana lähtenyt puolustamaan tätä maata, pitäisikö minun 87-vuotiaana aloittaa sen valkkaaminen, kuka ansaitsee hyvät päivät ja kuka ei? Oletteko naimisissa?
...me siihen että joo, ja mies lausui meille eräänlaisen runomuotoisen siunauksen, jota en nyt edes yritä toistaa-sanoma oli kutakuinkin se, että rakkaus on tärkeintä. Olin niin liikuttunut hänen sanoistaan, että halasin ukkorukkaa.
Menimme sitten leikkimään luontokuvaajaa (kännykällä) lammen ääreen.
