Eilen ukkosti hieman. Kuvasin pitkästä aikaa jotain, pilviä ikkunasta.
Olen ollut ehkä stressaantunut, ja siksi erityisen epäluovassa tilassa. Töissä on jatkuvasti jotain muutoksia. Sen lisäksi, että kaksi opettajaa jää yhtä aikaa äitiyslomalle, asiakasvastaavamme sai paremman homman ja lähtee pois. Tämä tarkoittaa minun elämässäni sitä, että uusia naamoja ilmestyy, osaa joudun opettamaan talon tavoille, osaa joudun opettamaan tavoille. (Eräs uutuus on aika hurja luonteeltaan).
Minusta on pikkuhiljaa tulossa, ensi kertaa elämässä, muutosvastarintalainen. Olisi kiva välillä vaan keskittyä olennaiseen ja vaikka pidänkin uusien opettajien kouluttamisesta, tekisi mieleni kehittää itseänikin, ei vain muita. Olen hieman kateellinen nuorelle kolleegalleni, joka lähtee kuukaudeksi kurssittamaan itseään. Vaikka ainahan sitä jotain oppii...pitää ajatella positiivisesti. Just. Italiaksi sanotaan: chiudere baracca e burattini; vapaasti suomennettuna "jättää käsinuket"; just nyt nuhaisena tekisi mieli jättää käsinuket ja lähteä korpeen ihmisten ulottumattomiin. Ei kyselisi kuusitiainen kopiokoneen käyttöohjeita eikä kiinnostaisi oravanpoikia englannin kielioppi.

Mutta tietysti tämä on vain nuhaisen ja pilvisen perjantai-illan pohdiskelua. Poikakin täytti 18, joten on tässä oikeus olla haikeana. Tässä taannoin vahvistui sekin, että olen sairas. Crohnin tauti vaivaa sisuskaluja nyt ihan virallisesti. Olisin ilmankin pärjännyt, vaikkei sairaus nyt mikään niin kauhea ole. Mitä nyt välillä suolta joudutaan pätkimään kun oikein ilkeäksi äityy.

Nuha tuli maanantaina. Olin koko päivän ulkosalla ja satoi ja oli kylmä. Sitten tuli taas vähän lämpimämpi ja taas pilvisempi ja noin poispäin. Oikeastaan vaihteleva sää on ihan mukavaa...vaihtelua.
Mutta on tässä jotain kivaakin tiedossa: jätskiä! Onko mitään parempaa kuin kulhollinen jätskiä?

Kuu tuli esiin pilvien takaa varsin dramaattisesti.