Reblog

Meidän kissat, tietysti

Älkää edes kysykö mitä nää on

Nuo ylläolevat kuvat on Anaisin (tyttären) kädestä. Oikeastaan olisin voinut vain "reblogata" tuon jälkimmäisen, julkaista tyttären postauksen omassa blogissani. Ja merkata vielä perään että tykkään.
Olen kuitenkin niin vanhanaikainen, että postaan vain omia juttujani ja vain lainaan mielestäni kiinnostavia juttuja tai linkkaan aiheeseen liittyvään:
Iines kirjoitti aiheesta, joka on minuakin askarruttanut: ihmisten tekemisiä valvotaan houkuttelemalla käyttämään sosiaalista mediaa tai uuden sukupolven (monesko on menossa?) puhelimia. Eipä ole sivua jolla ei ole tykkäysnappulaa. Jos olen naamakirjaan kirjautuneena, näen YLE:n sivulla mitä muut "kaverini" ovat suositelleet.  Naamakirja haluaa, että tiedän mitä muut katselevat netissä, mistä he tykkäävät, mihin he kuuluvat. Ja tietysti pitäisi hyväksyä se että minunkin tykkäämiseni julkaistaan, muutenhan vaikuttaisi siltä että minulla on jotain salattavaa. Se ei kuitenkaan minua vakuuta. En kirjaudu naamakirjaan kuin ehkä kerran parissa viikossa, ainoa myönnytys on se, että tämäkin postaus julkaistuu myös naamakirjassa, ihan itsestään, tosin viiveellä.
Joku on kysynyt, miksi yleensä sitten olen naamakirjassa, jos en sitä käytä. Käytänhän minä. En vain käytä sitä niin kuin ihmisten oletetaan sitä käyttävän, siis pitäen sen päivitettynä jatkuvasti  ja seuraten toisten edesottamuksia minuutti minuutilta. Ihmiset tuntuvat suhtautuvan naamakirjaan aivan kuin se olisi auto jota ei kannata pitää autotallissa. Mutta sosiaalinen verkko ei ole auto. Minulle ei maksa mitään pitää naamakirjatili tyhjäkäynnillä ja käyttää sitä vain halutessa. Ehkä enintään menetän hieman "verkkososiaalista arvostusta" ja kiinnostavuutta. Onneksi olen sitä sukupolvea, jolla on varaa olla tylsän tavallinen ihan IRL.
Jokainen taaplaa tyylillään. Minusta on vain outoa, että kuulen monen sanovan, etteivät he halua naamakirjaan, koska heillä ei ole aikaa roikkua siellä. Heillä on mielestäni sama asenne kuin niillä, jotka suuttuvat, kun kännykkään ei vastata. Että joku väline antaa mahdollisuuden tehdä jotain ei tarkoita että mahdollisuutta on käytettävä. Naamakirjassa ei ole pakko roikkua, kännykkään ei ole pakko vastata.
Vaikka sillä uhalla, että on antisosiaalinen vanhus.

Lopuksi linkkaan videoon, josta pidän sen musiikin vuoksi. En edelleenkään julkaise videoita blogissani, ellei ne ole omiani. Laitanpa vaan linkin.

Emeli Sandè : Heaven (acoustic)